Tuottaja Markus Selin on ottanut turkulaisen Reijo Mäen suojelukseensa. Selin aikoo ilmeisesti tuottaa kaikki Vares-dekkarit valkokankaalle. Televisiostakin on puhuttu. Aiemmin Vareksia ohjasi Aleksi Mäkelä, mutta viime kevään elokuvan Vares - huhtikuun tytöt toteuttaja oli epätasainen, Suomen huonoimmaksi elokuvaohjaajaksikin tituleerattu Lauri Törhönen. Hän vastaa myös uusimman dekkarifilmin Vares - sukkanauhakäärme ohjauksesta. Mika Karttusen käsikirjoittama, Jari Mutikaisen kuvaama ja Antti Reinin näyttelemä Vares-dekkari alkaa entisessä Kakolan-vankilassa. Kuritushuonevanki Torsten Rapp suunnittelee pakoa. Samaan aikaan mustasukkainen aviomies Pauli Kontio epäilee vaimoaan uskottomuudesta. Kaupungilla liikkuu nopsakinttuinen ravintolapianisti Jesus Maria. Yksityisetsivä Vares on valmis tositoimiin, sillä hänen reviirilleen on ilmestynyt kollega Wasenius. Että kuvio mutkistuisi, niin kuntosaliyrittäjien klubilla alkaa tapahtua outoja.
Vares - sukkanauhakäärme on tavanomainen kotimainen elokuva. Lauri Törhönen ei tuo Reijo Mäen dekkarin mitään uutta ja innostavaa. Tosin Mäen dekkareita lukenut tietää, että ei niissä ole mitään innostavaa ja uutta. Mäki kirjoittaa dekkareitaan kuin täyttäisi kustannusosakeyhtiö Otavan myyntitoiveet. Lukijat ostavat, kun tekeleessä ilmenee sama laulu entinen. On se kumma, että Suomessakin halutaan ostaa ja lukea sitä samaa ja sameaa. Niin, ja ilmeisesti valkokankaalle halutaan heijastaa elokuvia, joissa on tuttu juoni ja meno.
Yksi asia nousee tavanomaisuuden yli. Jari Mutikainen on kuvannut Turkua niin herkullisesti, että pakostakin joutuu harkitsemaan vierailua Euroopan nykyisessä kulttuuripääkaupungissa. Se on vain niin, että miljöökuvaus ei riitä pelastamaan tylsää elokuvaa. Niin, ja Turkuhan oli jo näyttävästi esillä edellisessä Vares-elokuvassa.
Ajankohtainen kommentti
Olen edelleen sitä mieltä, että Ylen rahoitusta ei voi sälyttää nykyisessä mediakentän pirstoutuneessa ja lukuisien kanavien tilanteessa pelkästään kansalaisten maksaman lupamaksun varaan. Rahoitus siirrettäköön valtion budjetin huomaan. Vaikka esimerkiksi Filmihullu-lehti (3/2011) rökittää entistä viestintäministeriä Suvi Lindéniä, kun hän ei saanut valmiiksi Ylen rahoitusta, niin minusta oli hyvä, että ministeri salli uuden eduskunnan pohtia asiaa vielä kerran. Ilmeisesti tv-lupamaksun poistaminen oli kypsymässä viestintäministeriössä.
Filmihullun päätoimittaja kirjoittaa: "Lindén vetäisi viime vuonna maton alta Yleisradion rahoitusjärjestelyiltä ja aiheutti kaikkien aikojen kaaoksen, jonka ominaispiirre on karu: aineellista vajausta muutetaan melkein hartiavoimin henkiseksi vajaukseksi - vai mitä muuta voi sanoa siitä, että dokumentti, Yleisradion käyntikortti ja erityisen hieno, mutkikas ja myös laitokselle edullinen tuotantokuvio ollaan repimässä alas, sanalla sanoen tuhoamassa, tavalla joka lakaisee alan ihmisiä muihin ammatteihin ja laskee kansainvälistäkin tunnustusta saaneen ilmaisualueen tasoa ja edellytyksiä. Peruuttomattomasti."
Tosiasiallisesti Ylen "henkinen vajaus" alkoi jo 1990-luvulla, kun porukkaa alettiin heittää pihalle ja esimerkiksi merkittävä koulutuspaja Radio- ja tv-instituutti tuhottiin. Päteviä tv-alan työntekijöitä siirrettiin varhaiseläkkeelle. Ja samalla alettiin murtaa oman loistavan tv-draamatuotannon pohjaa. Nyt siitä ei voi enää puhua, sillä kaikki mikä ruutuun tulee on paikallaan junnaavaa Kotikatua ja TV2:n epäonnistunutta Uutta päivää - lukuun ottamatta ulkopuolista alihankintatuotantoa. Niin kuin nyt sunnuntaina uusittava tv-sarja Uudisraivaaja. En halua puolustella Lindéniä, mutta alan ihmiset oli lakaistu Ylestä myös muihin ammatteihin paljon, paljon aikaisemmin viestintäministerin "kaikkien aikojen kaaos" -tekoa.
Sitä paitsi Ylen toiminta ja ohjelmapolitiikka julkisen palvelun mediayhtiönä pitäisi katsoa näkyvästi läpi. Uuden, kuuden puolueen hallitusohjelmassa todetaan lupaavasti: "Yleisradion rahoitus uudistetaan siten, että Yleisradion rooli suomalaisen kulttuurin tuottajana, moniarvoisena ja riippumattomana tiedonvälittäjänä sekä sananvapauden foorumina turvataan." Yle erotetaan hallitusohjelman mukaan omaksi suomalaisen kulttuurin tuottajaksi, jota voi verrata vaikka kirjastolaitokseen.
Budjettirahoitus vaikuttaisi oikeudenmukaiselta. Hallitusohjelman mukaan Ylen rahoitusuudistus päätetään vuoden 2011 aikana. Toivottavasti meitä kansalaisia ei panna maksumiehiksi, sillä medioiden käyttö alkaa kuluttaa huolestuttavasti ainakin pientuloisten kukkaroja. Tai kohta osalla väestöstä ei ole varaa kuin ilmaisjakelulehtien lukemiseen, koska asumis,-energia- ja ruokakulut nousevat jatkuvasti. Siksi voi kysyä, tuliko tästä viihteen digimaailmasta hyvin koulutetun ja varakkaan kansanosan etu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti