TAYLOR & SCHNEIDER ELOKUVA-ARKISTON SYKSYSSÄ

Kansallisen audiovisuaalisen arkiston syysssarja käynnistyi eilen tiistaina Orionissa. Teatteri on korjattu ja uudistettu. Kava ei enää kunnioita elokuvataiteen perineitä, vaan Orioniin on asennettu 4K-digiprojektori ja 3D-valmius. Kavan esitteen mukaan perinteisistä 35 mm:n ja 16 mm:n filmivalmiuksista ei tingitä. Mitä tarkoittaa, kun Kava tiedottaa, että niitä kehitetään edelleen.
Kavan eli arkiston syyssarjan näyttelijänimiä ovat amerikkalainen Elizabeth Taylor ja itävaltalainen Romy Schneider. Molemmat ovat menneet toisiin taivaisiin - Elizbateh aivan äskettäin ja Romy-Sissi niinkin varhain kuin vuonna 1982. Romy oli kuollessaan vasta 44-vuotias. Romy saavutti 1950-luvulla kansainvälisen menestyksen itävaltalaisissa romanttisissa Sissi-elokuvissa, mutta merkittävin esiintyminen tapahtui 1960-luvun alkupuolella Orson Wellesin Oikeusjutussa. Sensuelli Romy oli Kafkan romaanin filmiversion Leni. Romyn muista isoista elokuvista voidaan mainita Joseph Loseyn Trotskin salamurja (1971) ja Luchino Viscontin Ludwig (1972).
Elizabeth Taylor oli syntynyt vuonna 1932 Lontoossa amerikkalaisista vanhemmista. Taylor oli 1940-luvun lapsitähtiä, joka näytteli Lassie palaa kotiin ja saavutti ison läpimurron 1943 koko perheen elokuvassa Yli esteiden. Aikuisen Taylorin lopullinen läpimurto tapahtui 1951 rikkaan tytön roolissa George Stevensin romanttisessa tragediassa Paikka auringossa. Taylorista tuli 1950-luvun seuratuin amerikkalainen elokuvatähti Marilyn Monroen ohella. Elokuvat Jättiläinen (1956), Sadepuun maan (1957), Kissa kuumalla katolla (1957), Äkkiä viime kesänä (1959) ovat edelleen parasta Elizabeth Tayloria. Niin muodoin Taylorin ja hänen silloisen aviomiehensä Richard Burtonin näyttelemä, Mike Nicholsin ohjaama Kuka pelkää Virginia Woolfia? (1965) jää älykköparin hurjana tahtojen ja kiusaamisten taisteluna elokuvan historiaan. Niin kuin todisti äskettäinen Yle Teeman esitys.
Arkistossa Elizabeth Taylorin elokuvista esitetään muun muassa Paikka auringossa, Kissa kuumalla katolla, Äkkiä viime kesänä. Kleopatra (1963) ja Kuka pelkää Virginia Woolfia? Romy Schneiderin elokuvista ovat esityksessä Sissi (1955), Viscontin Boccaccio 70 -elokuvan episodi Kreivittären ansiotyö (1962, Claude Sautetin rakkauden vaikeudesta kertova Cesar ja Rosalie (1972) ja Bertrand Tavernierin privaatin murtumista tutkiva Katherine Mortenhoen ostettu kuolema (1979), joka sijoittuu Glasgowiin. Oikeusjuttu ei kuulu arkiston sarjaan.
==========================================================================================
Kavan syksyn ohjaajanimiä ovat Sergio Leone, Jia Zhanghe, Mike Leigh ja Nyrki Tapiovaara. Italin yhdistymisen 150 vuotista paalua juhlitaan arkistossa. Afrikan elokuvaa on esillä, samoin ukrainalaisen filmin iso sarja. Arkisto on myös esillä Helsingin juhlaviikoilla ja Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla. Mediakasvatussarjaa jatketaan.

Ajankohtainen kommentti

Entäpä nykyinen puhki kilpailtu television ja internetin elokuvatilanne?
Nettiin ilmestyy jatkuvasti uusia televisiomaisia viihdepalveluja, joista osa on ilmaisia - esim. ISTV - ja osa maksullisia - esim. Soneran ja Elisan leffapaketit. Suuret ja vaikutusvaltaiset, valtavan määrän mainontaan kuluttavat teleoperaattorit ovat muotoutuneet pikku hiljaa videovuokraamoiksi. Toisaalta uusiin älykännyköihinkin voi tilata kaikenlaista viihdettä, elokuvaakin. Lienee tullut aika, että kännykkä ei olekaan soittamista ja tekstivistejä varten. Ne kuulemma toimivat huonosti nykyisissä älypuhelimissa.
Ja digi-tv on kohta täynnä erilaisia ilmaisia ja maksullisia kanavia, joten kuluttajat samoavat nykyisin tv-palvelujen viidakossa. Ja onko elokuvasta tullut tuotteena niin halpaa bulkkitavaraa, että sitä markkinoidaan koteihin joka puolelta. Pitää muistaa, että Yle esittää monilla kanavillaan elokuvia, joista suurin osa menee hukkaan, Nelonen ja MTV3 työntävät ruutuun loputtomasti roskaleffoja, joten luulisi, että kyllästymispiste on saavutettu.

P.S. Hallituksen kulttuuripoliittinen ohjelma antaa uudelle kulttuuri- ja urheiluministerille Paavo Arhinmäelle vapaat kädet luovaan toimintaan. Ei hyvä. Sillä Arhinmäki taitaa ymmärtää vain rappia ja graffitia. Lainaan erään ohjelmakohdan: "Kulttuurin tuki painottuu taiteen ja kulttuurin sisällön luomiseen ja tehokkaaseen levittämiseen. Taiteen vapaan kentän toimintaedellytyksistä huolehditaan."
Arhinmäeltä odotamme uusia linjauksia: Miten kulttuurituotteita levitetään entistä tehokkaammin? Siinä on tekemistä yhdelle miehelle. Ja urheilumiehenä Arhinmäki pitänee huolta siitä, että hallitusohjelmaan kirjattu seuraava julistus toteutuu: "Olympiastadionin peruskorjauksen luonne kansallisena hankkeena huomioidaan sen rahoituksessa."
Tosin epäilys hiipii mieleen: Jos talouslama iskee todella Suomeenkin, niin varmaankin hallitus joutuu luopumaan useista kulttuuri- ja urheiluhankkeista.