keskiviikkona, toukokuuta 11, 2011

TRUFFAUT, ALLEN JA MANN ARKISTOSSA













Kansallisen audioviusaalisen arkiston eli Kavan kesäkausi käynnistyi viime viikolla Eerikinkadun Orionissa. Esillä olivat heti kauden kolmen ohjaajakomeetan
François Truffautin, Woody Allenin ja Michael Mannin elokuvat. Perjantaina Allenilta esitetään riemukas parodinen komedia Kerta vielä, Sam (1972) ja Mannilta pääteos Heat - Ajojahti (1995), jossa suuret näyttelijäpersoonat Robert De Niro ja Al Pacino käyvät totista taistojen peliä lain eri puolilla.
Kaikki tunnemme Ranskan 1950-luvun lopun ja 1960-luvun uuden aallon ohjaajan
François Truffautin, jonka kuolemasta on kulunut pian 27 vuotta. Woody Allenin elokuvia nähdään vuodesta toiseen ainakin kerran kaudessa teatteriohjelmistossa, mutta amerikkalainen Michael Mann saattaa olla monelle tuntemattomampi ohjaajakyky. Tosin tv-sarjonen ystävät muistavat Mannin nimen 1980-luvun trendisarja Miami Vicen tuottajana.
Michael Mann (s. 1943) on modernin amerikkalaisen rikoselokuvan mestareita. Hän ohjaa psykologisella taituruudella, näkee kohtauksissa visuaaliset ulottuvuudet ja vahvan henkilöohjauksen avulla kartoittaa ennen kaikkea miehen sielunmaisemaa. Michael Mann on Chicagon kasvatteja. Hän opiskeli kuuluisassa Lontoon filmikoulussa, osallistui Pariisin toukokuun 1968 tapahtumiin ja ohjasi dokumentteja. Palattuaan Yhdysvaltoihin Mann työskenteli televisiossa. Miami Vicen toimeenpanevan tuottajan rooli avasi Mannille ovet Hollywoodin elokuvatuotantoon.
Michael Mannin ohjaajan ura on rakentanut vähitelleen. Vankilaan sijoitettu esikoisteos Veren maku suussa (1979) tehtiin tv-filminä, mutta James Caanin loistosuorituksesta Suurkaupungin hait eli Thief (1981) oli vaikuttava teatterielokuvadebyytti. Mannin todellinen taiteellinen ja kaupallinenkin läpimurto tapahtui 1992. kun hän ohjasi Daniel Day-Lewisin näyttelemän historiallisen seikkailueepoksen Viimeisen mohikaanin.
Ryöstödraama Heat - ajojahti osoittaa, miten Michael Mann hallitsee energisen toiminnan, monisäikeisen henkilökuvauksen, rajutkin tunnelmavaihdokset ja osaa pitää katsojan jännityksessä loppuun saakka. Elokuvan juju on siinä, että teatterista tultuaan katsoja pohtii, kohtaisvatko Robert De Niro ja Al Pacino koskaan samassa kuvassa?
Elokuvassa on myös pariskuntaristiriitoja ja rakkaussuhteita, jotka Mann pystyy sopeuttamaan hyvin perustarinaan. Vilkkkailla kaduilla tapahtuva pitkä ammuskeluvyöry lienee viime vuosien parhaita actionjaksoja amerikkalaisessa elokuvassa.
Michael Mannin yhteiskunnallisesti tärkein elokuva on Insider - sisäpiirissä (1999), joka avaa kriittisen näkökulma tupakkayhtiöiden valheellisiin tutkimuksiin ja näyttää lopullisesti, miten vaarallinen tupakka on ihmisen terveydelle. Arkiston sarjassa nähdään myös vuoden 2009 merkittävimpiin amerikkalaiselokuviin kuulunut Public Enemies, joka palaa 1930-luvun FBI:n gangsterijahtien aikaan. Veren maku suussa nähdään tänään myöhäisnäytäntönä Orionissa.

==========================================================================================
François Truffautin koko tuotanto vuoden 1958 esikoiselokuvasta 400 kepposta vuoden 1983 Pitkään viikonloppuun nähdää arkiston sarjassa. Nyt on mahdollisuus nähdä harvoin esillä olleita Truffaut-helmiä - kuten Pehmeä iho (1964), Morsian pukeutui mustiin (1967) ja Englantilaiset naiset (1971). Arkiston "Elämäni elokuvat" -sarjassa nähdään Truffautin mielielokuvia, niin kuin Ingmar Bergmanin Kesä Monikan kanssa, Alfred Hitchcockin Blackmail ja Jean Renoirin Pelin säännöt.
Newyorkilaisen Woody Allenin (s. 1935) tuotannossa kesäkaudella näytetään uran alkuaikojen elokuvia. Huippupaloja ovat 1977 valmistunut sofiskoidun komedian mestariteos Annie Hall, nostalginen Manhattan (1979) ja erikoislaatuinen
kameleonttikuvaus Zelig (1983).
François Truffautin, Michael Mannin ja Woody Allenin esittelyjen lisäksi kesäkauden muita kiinnostavia,
joskin aivan erilaisia nimiä Orionin valkokankaalla ovat Hella Wuolijoki ja Sofia Coppola. Wuolijoki-filmatisoinneista nähdään kaikki Niskavuori-elokuvat. Toisen elokuvasukupolven amerikkalaislahjakkuudelta Sofia Coppolalta (s. 1971) näytetään tähän saakka julkaistut elokuvat Virgin Suicidesta (1999) Somewhereen (2010).
Huomattakoon, että Orion on konehuoneen remontin tähden kiinni juhannuksesta viisi viikkoa - 27.6.-1.8.

Ajankohtainen kommentti

Median kannanotoissa ja mielipidekirjoituksissa Osama bin Ladenin siirtyminen toisiin taivaisiin on todettu pääsääntöisesti vastenmielisenä tappona. Tv-uutisissa julkaistu valokuva Valkoisen talon johdosta seuraamassa Osama bin-Ladenin surmaamisoperaation edistymistä Pakistanissa ja myöhemmin liikkuvat kuvat amerikkalaisten juhlinnasta ovat herättäneet inhoa suomalaisissa. Tietenkin voi sanoa, että villin lännen oikeus tapahtui viime viikolla Pakistanissa. Amerikan johto toimi jälleen "maailmanomistajana". Siitä muuten muistutettiin viime sunnuntaina Ylen Teemalla esitetyssä Billy Wilderin mestarillisessa, vuonna 1972 valmistuneessa Avanti! -elokuvassa, joka on hauska ja terävä analyysi eurooppalaisen ja amerikkalaisen kulttuurin eroista.
En minäkään hyväksy kostoa ja oman käden oikeutta, mutta missään kommentissa ei ole viitattu niihin tuhansiin viattomiin uhreihin, jotka al-Qaidan myyttiseksi sanottu johtaja bin Laden sai päiviltä terrorismitoimillaan. Viimeksi pappismies ja EU-parlamentaarikko Mitro Repo osoitti asian selvästi mielipidekirjoituksessaan Tapahtuiko oikeus Pakistanissa?: "Otttamatta kantaa bin Ladenin vastuuseen tuhansien sivullisten murhista sekä epäinhimillisistä ja julmista terroriteoista on syytä pohtia hieman laajemmin tappamisen oikeutusta." (HS. 10.5. 2011). Sitä Repo pohtiikin syvällisesti, mutta edelleen jää epäselväksi esimerkiksi uhrien omaisten oikeus.
Olen miettinyt, miltä niistä Yhdysvaltain valtionpäämiehen ratkaisun arvostelijoilta tuntuisi olla siinä lentokoneessa, joka kaapataan ja se alkaa lähestyä itsermurhatarkoituksessa WTC:n torneja? Tai osaavatko he kuvitella, miltä tuntuisi niiden muutamien sekuntien kauhun hetkien aikana, kun al-Qaidan suunnitelmien mukaan joku Amerikan laajaa maata halkova pitkä pikajuna syöksyisi terroristien katkaismeilta raiteilta rotkoon? Entä sitten, kun ostamme kaupunkiloman johonkin Euroopan suurkaupunkiin ja saatamme istua metrossa, johon terroristit iskevät tappavasti?

P.S. Olen aina vierastanut yleistyksiä ja tiukkoja roolikliseitä. Tasa-arvo ei etene, jos esimerkiksi mainosmiehet (tai-naiset) sijoittavat autospotit tv-urheilun yhteyteen. Uskotaan, että vain miehet katsovat jalkapalloa ja ajavat autolla. Ei yhtään uskota, että löytyy miehiä, jotka eivät aja autolla, vaan pyörällä, katsovat jalkapalloa, mutta lukevat kaunokirjallisuutta ja käyvät teatterissa.
Olen myös vierastanut tv-ohjelmien ja elokuvien liiallista jaotteluja miesten ja naisten sarjoihin. Tai naisten elokuviin ja miesten actionfilmeihin. Ehkä minussa on jotakin outoa, mutta en halua, että ainakaan minuun sovelletaan näitä yleistyksiä. Nuori tv-kolumnisti Laura Lennes saattoi olla pirullisen ironinen kirjottaessaan asiasta, joka kiusasi minua. "On yleisesti tunnettu totuus, että suomalainen mies ei vingu ilosta, kun tv:stä tulee Täydelliset naiset tai Greyn anatomia. Naiset sen sijaan hakevat eteensä tuhtia hiilihydraattia ja asettuvat sohvalle pitkäkseen" (HS. 4.5. 2011).
Kolumni kannatti lukea loppuun, sillä se oli kokonaisuudessaan aika mehevä ja - jos oikein ymmärsin - niin siinä rikottiin sittenkin mies-nainen -jaotteluja. Mutta saanen sanoa, että katson joka maanantai Neloselta Täydelliset naiset - paitsi silloin, kun TV1:n Kotikatsomossa näytettiin Alamaailma-sarjaa.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Aika huonoa työtä ne mainosmiehet (ja naiset) tekisivät jos eivät urheilulähetyksissä mainostaisi autoja yms.