KENNETH BRANAGHIN MAHALASKU *

Pohjoisirlantilainen teatteri- ja elokuvaohjaaja Kenneth Branagh on tarttunut muinaiseen pohjoismaiseen mytologiaan. Jumalat pelaavat pelejään ja kamppailevat vallasta Branaghin ohjaamassa 3D-elokuvassa Thor, joka perustuu Marvelin sarjakuvaan. Anthony Hopkinsilla on vanhan kuninkaan Odinin rooli. Odin on suunnitellut seuraajakseen ukkosjumala Thoria, jota esittää uusi kasvo Chris Hemsworth. Hänessä on kokoa ja näköä, ääni kajahtelee komeasti Asgardin jumalhovissa. Natalie Portman näyttelee tiedetutkijaa, johon nyky-Yhdysvaltoihin lähetetty Thor rakastuu. Ruotsalaisella Stellan Skarsgårdilla on tiedenaisen tutkijatoverin rooli. Thor
on täydellinen uuden teknologian elokuva. Joissakin Asgardin hovin kohtauksissa Kenneth Branagh yrittää kehitellä henkilöohjausta. Esikuvat tulevat niin Shakespearen draamoista kuin Sergei Eisensteinin Iivana Julmasta. Valoilmiöissä ja muissa spektaakkelimaisissa vyörytyksissä on tavoiteltu Tähtien sodan ilmaisulogiikkaa. Branaghin elokuva on sekasotku, johon on rakennettu täysin lapsellinen nykyaikaisosuus. Esimerkiksi Natalie Portmania ei tunnista siksi Natalie Portmaniksi, joka näytteli tanssijaa äskeisessä Black Swan -elokuvassa. Portman on täysin mitätön osassaan.
Kenneth Branagh (s. 1960) on lähtöisin Belfastista. Hän kouluttautui näyttelijäksi ja ohjaajaksi, joka saavutti 1980-luvulla voittoja Royal Shakespeare Companyssa. Jotkut kriitikot alkoivat arvostaa tulokasta Sir Laurence Olivierin manttelin perijänä. Tähän saattoi olla aihettakin, sillä Branaghin esikoiselokuva Henrik V (1989) oli vahvaa shakespearelaista draamaa, jonka näyttämökuvissa ja henkilöohjauksessa näkyivät Olivierin brittiklassikoiden Henrik V:n (1945) ja Hamletin (1948) vaikutteet.
Thor
ei ole ainoa epäonnistuminen Kenneth Branaghin elokuvaohjaajan uralla. Francis Ford Coppolan tuottama Frankenstein (1994) oli jähmeimmistä jähmein kauhuelokuva, jossa Robert De Niron näyttelijätyö tukehtui maskeihin ja raskaisiin pukuihin. Potentiaalisen kyvykkyytensä elokuvaohjaajana Branagh osoitti Shakespeare-filmeissä Paljon melua tyhjästä (1993) ja Hamlet (1996). Taas Branaghin ensimmäinen Hollywood-elokuva Dead Again (1991) oli liian näkyvä 1940-luvun film noir - ja Welles-kopio.
=====================================================================================================
Thor
ei vakuuta 3D-elokuvanakaan. Kohtaukset ja suomenkielinen tekstitys tulevat hyvin lähelle katsojaa, mutta mitä se sitten merkitsee. Ei juuri mitään, jos kaikki hukkuu nykyisen elokuvatekniikan virtaviivaiseen sykliin. Digitaalimiehet ja visuaalisten efektien suunnittelijat ovat puhkuneet sellaista intoa, että substanssi katoaa kaiken teknisen kimalluksen ja mahtailun alle. Nykyinen Hollywood-viihde -elokuva lienee siirtynyt atk-miesten ja insinöörien leikkikentäksi.

Ajankohtainen kommentti

Roope Lehtisen tuottama ja Veikko Aaltosen (s. 1955) ohjaaman Helpon elämän kolmas tuotantokausi ei ole osoittautunut aivan ensimmäisen ja toisen veroiseksi. Vilpillä elintasoaan korkeana pitävän Mikkosen perheen edesottamuksia on jouduttu pitkittämään, jotta jaksoja saataisiin riittävästi loppukevään esityskaudelle. Joitakin klaffivirheitä on sattunut, etenkin alussa, kun hakkeri kuvattiin ylittämässä sellaisen sivuston palomuuria, jota ei tarvitse edes ylittää, koska se on julkinen. Sarjan äänityksessä on puutteita. Ehkä taloudelliset seikat eivät ole suoneet Aaltoselle kylliksi mahdollisuuksi hioa tarpeeksi kohtauksia.
Joka tapauksessa Helppo elämä näyttää, että Veikko Aaltonen on parhaimmillaan kehitellessään piinkovaa draamaa elintasoperheen elämästä. Olihan loistavista Tuhlaajapojasta ja Isä meidän -elokuvasta tunnettu Veikko Aaltosen meriittilistalla 1999 valmistunut Rakkaudella, Maire -niminen hienostokuvaus. Se oli täysosuma.
Nimeltään ironisessa Helpossa elämässä korostuu Aaltosen henkilöohjauksen lujuus ja visuaalisen suunnittelun taidokkuus. Carl-Kristan Rundman ja Anu Sinisalo tekevät elämänsä roolit. Pientä huumorin pilkettä rankkaan kuvioon tuo Kari Sorvali ex-poliisina, joka ryhtyy vilpilliseksi yksityisyrittäjäksi.

P.S. Kiekkokansa sai haluamansa. Myöhään sunnuntai-iltana Antero Mertarannan huuto päättyi Ylen kanavilla. Ensi keväänä MTV3 välittää suomalaiskoteihin muutamien maiden MM-kiekkokisat. Selostaako Mertaranta tulevaisuudessa MTV Median leivissä, jää nähtäväksi. Kiekon oikeuksien hankkiminen oli MTV Median hurjan iso panostus. Kauppalehti kertoo, että tämä ruotsalaisen Bonnierin omistama suomalainen mediayhtiö sijoitti kymmeniä miljoonia euroja jääkiekkoon (17.5. 2011) - Ottelut nähdään MTV Median maksullisella Canal+ -kanavalla teräväpiirtona. Tiettävästi Suomen pelit täytyy näyttää maksuttomalla MTV3-kanavalla.
Suomen maailmanmestaruus lienee jättipotti MTV Medialle. Näin Kauppalehtikin hehkuttaa. MTV Median varatoimitusjohtaja Heikki Rotko kuitenkin toppuuttelee: "Jos kaikki menee nappiin, voi olla, että päästään jopa hitusen plussalle. Oikeuksiin sijoitettu summa on kuitenkin niin iso, että voitolliseksi pääseminen on ison työn takana.".
Kauppalehti ilmoittaa, että tällä hetkellä maksu-tv on käytössä 600 000 suomalaisessa taloudessa. Rotko laskeskelee, että parin vuoden päästä Suomessa olisi miljoona taloutta, jotka tilaavat maksu-tv:tä. Heikki Rotkon jalat pysyvät kuitenkin maassa, sillä hän arvelee, että tuon tilausrajan saavuttamisen paineet ovat kovat.