TEINITYTTÖJEN ILOT JA SURUT * * *

Solar Films/Jani Häkli

Ajankohtaisen Sisko tahtoisin jäädä -elokuvan ohjaaja Marja Pyykkö (1975) on opiskellut Taideteollisen korkeakoulun elokuva- ja lavastustaiteen osastolla. Hän ohjasi 2000-luvulla lyhyitä fiktioita, tunnetuimmat ovat Tango (2004) ja Respect (2005). Hän voitti 2008 toisen palkinnon pohjoismaisista elokuvakouluista valmistuville tarkoitetussa Nordic Talents -kilpailussa.
Pyykkö on ollut apulaisohjaajana lukuisissa kotimaisissa elokuvissa. Sellaisia olivat 2007 valmistunut Tummien perhosten koti ja pari vuotta sitten tuotettu 8 päivää ensi-iltaan. Jälkimmäisen ohjasi Perttu Leppä ja edellisen Dome Karukoski. Tummien perhosten koti perustui Leena Landerin romaaniin ja se tuotettiin Solar-Filmsissä. Muistettakoon, että Pyykkö näytteli yksitoistakesäisenä rosvotyttöä Päivi Hartzellin komeassa satufilmissä Lumikuningattaressa. Aikuisena Pyykkö on näytellyt lukuisissa elokuvissa, joista tunnetuin lienee Raimo O Niemen ohjaama koulukotikuvaus Kissan kuolema (1994). Eli kovasti on Pyykkö saanut kokemusta elokuva-alalta.
Marja Pyykön varsinainen esikoiselokuva Sisko tahtoisin jäädä on Solar-Filmsin tuotantoa. Se avasi viime viikolla kotimaisten elokuvien ensi-iltasesongin. Puolen vuoden sisällä teattereihin on luvattu 11 uutta kotimaista. Pyykkö on kirjoittanut esikoiselokuvansa yhdessä Laura Suhosen kanssa.

Ohjaaja Marja Pyykkö. Kuva:Solar Films/Jan Granström

Sisko tahtoisin jäädä on nuorisotarina. 15-vuotias Emilia on todellinen "pikkuäiti" perheessä. Yksinhuoltajaisän mukaan Emilia selviää aina. Kesäloman viimeisenä päivänä Emilia kohtaa dramaattisissa olosuhteissa Siirin, joka on kaikkea sitä mitä Emilia tahtoisi olla. Siirissä Emiliaa kiehtoo rohkeus, itsenäisyys ja vapaus. Kahden erilaisen tytön ystävyydestä muodostuu elokuvan selkäranka.
Emiliaa esittää Ada Kukkonen ja Siirin roolissa ponnistelee Sara Melleri. He näyttelevät upeasti, mutta sille ei voi mitään, että Kukkonen ja Melleri ovat hiukan liian vanhoja murrosikäisten tyttöjen rooleihin. Seppo Pääkkönen vakuuttaa Emilian isänä.
Sisko tahtoisin jäädä päivittää nuorisoelokuvat ja nykyisten teinien tilanteen. Kohtauksissa on rankkojakin sävyjä, mutta Pyykkö viittaa myös tilanteisiin, jotka tulevat johtamaan ongelmien ratkaisuun. Hän pelaa tavanomaisilla kliseillä - paha tyttö/hyvä tyttö - ja saa asetelmat elämään, tosin vasta elokuvan loppupuolella. Tulee mieleen, että eikö nykyisiin nuorisoelokuviin saada erilaisia, valtavirrasta poikkeavia asetelmia ja henkilökuvia.
Lohduttavaa katsottavaa on ohjaajan viisas ajatus siitä, että nuorten pitää antaa kokeilla rajojaan ja vanhempien täytyy saada jossain vaiheessa mahdollisuus irrottautua lapsistaan. Ja päinvastoin. Nämäkään ajatukset eivät ole uusia, mutta Pyykkö on pystynyt pukemaan ne kohtalaisesti toimivaan visuaaliseen ilmiasuun. Elokuvan huvittavin, joskin hyvin olennainen ajatus on, että vanhemmat epäonnistuvat aina kasvatuksessaan, vaikka mitä yrittäisivät. Niin se vain menee, mutta onneksi Pyykön lupaavan esikoiselokuvan mukaan kehitystä tapahtuu ja positiivisia henkäyksiä löytyy niin nuorten kuin aikuisten elämässä.

Ajankohtainen kommentti

Espanjalainen tv-sarja Francon aika - näin sen koimme on ylittänyt sadannen jakson. Sarjassa on seurattu Alcantaran perheen vaiheita 1960-luvulta 1970-luvulle. Ilmeisesti sarja päättyy siihen vapautuksen tunnelmaan, kun diktaattori Francisco Bahamonde Franco kuolee 1975, ja Espanjan demokratiosoitumisen aika alkaa.
Elokuvataidetta seuranneet tietävät, että esimerkiksi Espanjan nykyelokuvan mestari Carlos Saura (s. 1932) pääsi todella ohjaamisen makuun Francon kuoleman jälkeen: Korppi sylissä (1976) ilmensi hienosti tuon vapautumisen ajan henkeä. Saura oli aloittanut ohjaajana jo 1950-luvulla, mutta Korppi sylissä oli hänen läpimurtoelokuvansa monessa Euroopan maassa - myös Suomessa. Saura oli saavuttanut kansainvälistä huomiota jo 1966 psykologisella trillerillä La Casa. Saura kritisoi epäsuorasti Francon hallintoa. Elokuva voitti pääpalkinnon Berliinin elokuvajuhlilla.
=====================================================================================================
Francon aika on viime vuosikymmenen parhaita eurooppalaisia tv-sarjoja. Se ei ole yhtä haastava kuin saksalaista menneisyyttä peilaava, Edgar Reitzin tunnustuksellinen Kotimaa, joka saavutti suurta arvostusta 1990-luvulla. Reitz kuvasi kolmessakymmenessä jaksossa Hunsrückin saksalaisen perheen ja suvun vaiheita vuosina 1919-2000.
Espanjalainen sarja on miellyttävällä tavalla kepeämpi ja yleismaailmallisempi, eikä se keskity tarkastelemaan vain espanjalaisen yhteiskunnan muutosta ja murrosta, vaikka oma kotimaa on siinä erittäin tärkeä. Espanjalaisuuden ja etenkin madridilaisuuden tunnistaa selvästi.
Francon ajassa viitataan kansainvälisiin poliittisiin ja yhteiskunnallisiin tapahtumiin, 1960-luvun "vapauden sukupolven" lujasti lyövään pulssiin, monenlaisiin ilmiöihin ja tapahtumiin niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa. Sarja kiinnostaa myös sitä suomalaista sukupolvea, joka on nuoruudessaan elänyt samat ajat ja muutoskuviot.
Francon aika on syvällinen perhetarina, jossa leikataan neljän eri sukupolven elämään ja aatemaailmaan: kertoja on poikanen Carlos (vanhana), esillä ovat Alcantaran aikuistuvat poika Toni ja tytär Ines, itse vanhemmat ja isoäiti. Teini-ikäisen Ineksen Lontoon matka kuvasti hyvin hippikauden tuloa, oikeustiedettä opiskelevan Tonin poliittinen sitoutuminen ilmensi Francon vastaisen liikkeen toimintaa. Taas äiti Merche edustaa uutta, emansipoitunutta naissukupolvea, kirjapainossa työskentelevä isä on vielä kiinni vanhoissa miehen roolimalleissa. Isoäidissä näkyy selvemmin katolisen kirkon ja uskonnon vahva perinne.
=====================================================================================================
Francon ajasta ei ole hiiskuttu Suomessa juuri mitään. En ole lukenut yhtään juttua sarjasta. Joko kolumnistit ja kirjoittajat ovat nykyisin niin nuoria, että heitä ei kiinnosta vanhempiensa sukupolven muistot. Tai sitten joutuu jälleen toteamaan, että Yle Teemaa ei katso kukaan. Tarkistaessani asian Finnpanelin katsotuimpien ohjelmien tilastosta, saatan todeta jälkimmäisen oletukseni oikeaksi: Kesäkuussa sarja ei ollut kymmenen parhaan joukossa; viikolla 29 ei kymmenen parhaan joukossa: viikolla 30 ei ; viikolla 31 ei;
Jos Francon aika meneekin uusintana? Kysyin asiasta, ja henkilö joka on seurannut sarjaa alusta saakka totesi nähneensä jo aikaisemmin näitä kesällä pyörineitä jaksoja. Joka tapauksessa sarjasta alkoi tällä viikolla 108 jakso. Ylen ohjelmatiedoissa ei puhuta uusinnasta.

P.S. Tuli jokin aika sitten kehuttua TV1:n tiistai-illan uuden tanskalaisen elokuvan sarjaa. Jälleen täytyy onnitella valitsijoita, sillä uudet tanskalaiset elokuvat ovat olleet parasta kesässä. Jopa vanhan polven ohjaaja ja elokuvakouluttaja Henning Carlsen (s. 1927) oli saanut ohjata uuden elokuvan - ilmeisesti pitkästä aikaa. Hyppy edusti vahvaa elokuvallista ilmaisua. Elokuva todisti, miten meille voi käydä aikuisina, jos varhaisnuoruuden parhaassa vaiheessa tytöltä ja pojalta katkaistaan syvä ystävyyssuhde. Carlsenin aikaisemmasta tuotannosta tunnetuin on edelleen 1966 valmistunut, ruotsalaisen Per Oscarssonin loistavasti näyttelemä Nälkä, joka perustuu Knut Hamsunin romaaniin.