Romanttisen rakkauden ylistyslaulu * * * * *

Pääsiäispyhien jälkeisenä perjantaina Helsingin Maximiin tuli todellinen uuden elokuvan mestariteos. Se on Australiassa työskennelleen, uusiseelantilaisen Jane Campionin (s. 1954) epookkidraama Yön kirkas tähti, kevätkauden ehdottomasti paras, ehjin ja kaunein eurooppalainen elokuvatyö. Campion palaa vuoden 1993 Pianon taiteelliselle tasolle, vaika eivät Naisen muotokuva (1996) ja Holy Smoke! (1999) huonoja olleet.
Yön kirkas tähti on esimerkki taiteellisesti vahvan, valitsevia pienempiä katsojajoukkoja kiinnostavan elokuvan tuotantoprosessista. Hopscoth Productionsin ja Jane Chapman Productionin tuottaman, Englannissa kuvatun kalliin teoksen rahoittajat ja niin muodoin osatuottajat tulevat Euroopasta ja Australiasta: Niitä ovat Screen Australia, Britannian elokuvasäätiö, New South Wales Film & Television Office, BBC Films, ranskalainen Pathe! Eli: kunnianhimoisen eurooppalaisen laatuelokuvan tuottamiseen tarvitaan eri puroista juoksevaa rahoitusta.
Yön kirkas tähti alkaa 1818 Hampsteadissa, Lontoossa. Flirttailusta ja tanssimisesta pitävä kolmilapsisen, äidin varassa elävän Brawnen perheen aikuinen tytär Fanny (Abbie Comish) kohtaa nuoren runoilijan John Keatsin (Ben Whishaw). Keats on varaton marginaalirunoilija, joka ei saa koskaan hyviä kritiikkejä. Keats työskentelee runoilijan huoneessa yhdessä ystävänsä Charles Armitage Brownin (Paul Schneider) kanssa. Ystävä ei ole yhtä lahjakas runoilija kuin Keats. Fannyn aika kuluu yleensä kauniita vaatteita ommellessa, mutta nyt hän haluaa saada runouden oppitunteja John Keatsilta.

Yksityiskohdiltaan ja laajavälähdyksiltään rikas Yön kirkas tähti tapahtuu aikana, jolloin teollistuminen ja kansanvaltaistuminen alkoi Britanniassa. Napoleonia vastaan käydyt sodat olivat päättyneet, Britannia oli noussut maailmanvallaksi. Viktoriaaninen aika kurkki nurkan takana. John Keats (1795-1821) omistautui romanttiselle runoudelle. Hänellä oli ystäviä, mutta kirjallisiin valtapiireihin hän ei päässyt. Kritiikin portinvartijat eivät päästäneet nuorta runoilijaa menestyksen porteista sisälle.
John Keats palvoi kauneutta, myös kohtaamansa Fannyn ihanuutta. Johnin ja Fannyn välille kehittyi rakkaussuhde, vaikka Fannyn äiti ja sukulaiset olisivat halunneet tytön avioituvan ajan tavan mukaan varakkaan miehen kanssa. Äiti-Brawne (Kerry Fox) oli kuitenkin sen verran liberaali ja suvaitsevainen nainen, että Fannyn rakkaus hyväksyttiin ja perhe auttoi nuorta runoilijaa. Muutettiin jopa asumaan terveydeltään heikon Keatsin ja vahvan Brownin naapuriin.
Yön kirkas tähti kytkeytyy kulttuuritilanteeseen, jolloin lordi Byronin itseironiset, maailmantuskaa ja yhteiskuntakritiikkiä sisältäneet runot ja Percy Bysshe Shelleyn luonnonpoesia olivat suosittuja. Ja englantilaiset nauttivat vielä "Kadotetun paratiisin" tekijän John Miltonin teksteistä. Campionin elokuvassa luetaan muun muassa Keatsin "Endymion"-kokoelmaa, joka valmistui 1817. Elokuvan alkuperäinen nimi Bright Star viittaa Keatsin samannimiseen runokirjaan, joka julkaistiin 1919. Keats omisti kokoelman runot Fanny Brawnille. Suomeksi Keatsin romantiikkaan voi tutustua Aale Tyynin suomentamassa teoksessa "Tuhat laulujen vuotta", jonka kaikuja tunnistaa Campionin elokuvasta - sen hienoimpia kohtauksia ovat Johnin ja Fannyn toisilleen lukemat rakkausrunot.
=====================================================================================================

Usein sanotaan, että romanttinen, ylitsevuotava rakkaus ei koskaan kestä. Toisaalta kyynikot ovat pitäneet John Keatsin runoja yhdentekevänä haihatteluna. Yön kirkkaassa tähdessä runot on liitetty yhteyksiinsä, sisälle draaman kuosiin, joten ne eivät pomppaa tarroina esille. Runoja kuuntelee kuin näkisi samalla perhosten leikkivän kesälaitumella.
Hienostuneen elokuvan estetiikka, muodon ja sisällön ykseys on syntynyt ohjaajan ja kuvaaja Greig Fraserin tajusta luoda ajankohdan mukainen reaalimaailma, jossa englantilaistalojen ja lontoolaiskatujen realismin takaa paistavat metsäiset polut ja kukkaisniityt. Elokuvan estetiikka on yhtä ajankohdan ilmapiirin ja Keatsin runouden kanssa.
Greig Fraserin kameratyö on pidättyväistä, mutta kuvan sisällä elämä pulppuaa täysillä. Jane Campion pääsee ohjaajana sellaiselle herkkyyden tasolle, jossa käsikirjoituksen merkitykset ja viitteet ovat muuttuneet kuvakerronnassa vallitsevaksi psykologiseksi tunnetilaksi. Campionin oivalluksia on korostaa ikkunoita ja seiniä ilmaisemaan rakastavaisten hapuilevia kontakteja. Yhteisöllisyyden ja tapakulttuurin merkittäviä huomiointeja ovat Brawnen nuorempien lasten Samuelin ja Tootsien nurkumaton valmius auttaa, suojella ja vähän valvoakin Fanny-siskon liikkeitä.

Jane Campion on löytänyt erinomaiset pääosanäyttelijät. Ben Whishaw on tulossa oleva englantilaisnäyttelijä, joka muistetaan hienosta Parfyymi-elokuvasta. Fannyn roolissa hehkuva Abbie Comish on todellinen löytö. Hän eläytyy aidosti suruunsa, kun tulee tieto Rooman lämpimään matkustaneen sairaan Johnin kuolemasta. Ennen kuolemaansa John Keats totesi epäonnistuneensa runoilijana. Nytkyisin häntä pidetään klassikkona.
Johnin ja Fannyn rakkaustarina kesti kolme vuotta. John Keats haudattiin koruttomasti Roomaan. Fanny Brawne kuljeskeli vuosia Hampsteadin kylän nurmipoluilla, joilla hän oli niin usein käyskennellyt Johninsa kanssa. Fanny avioitui myöhemmin ja sai jälkikasvua, mutta Johnnin sormuksesta hän ei luopunut koskaan. Romanttinen rakkaus ei ehkä kestä, mutta muisto on syvä, eikä se haihdu hevillä.

Ajankohtainen kommentti

MTV3:n entinen varatoimitusjohtaja, viestintäneuvos ja oikeustieteen lisensiaatti Jaakko Paavela on ottanut napakasti kantaa Yle-keskusteluun (HS/Mielipide, 20.3.) . Hän toteaa muun muassa, että "Yleisradion rahoitus ei saa olla mikään itsestäänselvyys, vaan yhtiön on toiminnallaan ansaittava se". Paavela muistuttaa, että Yle-maksu olisi ollut perusteltavissa aikana, jolloin toimilupa oli vain Yleisradiolla, jolla oli vuokralaisenaan MTV. Tästä ajasta on kulunut kohta kaksikymmentä vuotta. Paavela kannattaakin järkevästi budjettirahoitusta, vaikka sekään ei ole hänen mielestään ongelmatonta, kun lisääntyvässä kilpailutilanteessa vain yhden toimijan talous hoidetaan yhteisin varoin.
Toimijoita on tullut etenkin 2000-luvulla pilvin pimein tv-maailmaan. Toinen kaupallinen tv-kanava Nelonen tosin aloitti jo 1997, mutta 2000-luvun trendi olivat maksukortilla toimivat tv-kanavat. Niitä on aika paljon. Nyt vielä teleoperaattorit ovat tulossa tv-toimijoiden reviirille - esimerkiksi Sonera mainostaa tulevaa yhteistyötään UrhoTV:n kanssa. Ruotsista tänne ponkaistu UrhoTV näyttää talvikaudella jääkiekkoa ja kesällä Veikkausliigan jalkapallo-otteluita. Liiga uhosi taannoin rahakkaasta (?) sopimuksetsa Urhon kanssa. Otteluita piti lähettää lukumääräisesti aika paljon viikonloppuisin, mutta nyt ainakin sunnuntain pelit ovat menossa maksullisina Soneran kuituverkon kautta tietokoneen näytölle.
====================================================================================================
Viime vuoden lopulla suomalaisille esiteltiin uusi ilmainen, mainosrahoitteinen valtakunnallinen kaupallinen tv-kanava. Sen nimi on ytimekkäästi SuomiTV. Se kuuluu kanavanippuun E. SuomiTV mainostaa itseään koko perheen kanavana. Väkivaltaa ei sallita ja perhe-arvot ovat kunniassa. Kanavan lanseerauksen aikana vihjattiin, että yhtiössä kunnioitetaan uskonnollisia arvoja. Tämä on pyritty kieltämään turhan päiten.
SuomiTV:n ohjelmisto koostuu dokumenteista, elokuvista, keskusteluista, lapsille suunnatusta tarjonnasta, sarjoista ja uutisista. SuomiTV:n uutistoiminta alkoi jokin viikko sitten. Yhtiö mainosti uutisiaan näyttävästi muun muassa bussipysäkeillä. Uutiset lähetetään klo 18, 19 ja 20 (samaoihin aikoihin tulevat Ylen uutiset klo 17, 18, 19.50, 20.30, MTV3:n klo 19 ja Nelosen klo 18.45). Sarjoja ja dokumentteja nähdään SuomiTV:n kanavalla runsaasti, mutta ei vielä elokuvia (onko yhtiölle tarjottu materiaali liian väkivaltaista?). SuomiTV lähtee liikkelle aivan toisella konseptilla kuin 1980-luvun loppupuolen loistava uutuus Kolmostelevisio, joka alkuvaiheiden jälkeen näytti isolla volyymilla laatuelokuvia.
SuomiTV ratsastaa myös trendien harjanteella. Kaiken maailman kuorosodat, laulukilpailut ja x-faktorit ovat olleet hittejä viime aikoina kanavalla kuin kanavalla. SuomiTV on tuonut lauantai-illan viihdykkeeksi kanavalta kanavalle hyppivän Janne Katajan juontaman Suomi laulaa -ohjelman. Tuleeko siitä kanavan menestystuote. Nyt SuomiTV:n katsotuin ohjelma on Kymppitonni. Aivan oikein! Riitta Väisänen on palannut ruutuun juontamaan tyhmää julkkisohjelmaa. MTV3 lopetti Kymppitonnin viitisen vuotta sitten Väisäsen suureksi suruksi. Katsojien suru ei kaiketi ollut yhtä suuri.
Entä SuomiTV:n tulevaisuus? Pärjääkö se kovassa kilpailussa Yleltä ja kaupallisilta kanavilta muokatun konseptin avulla? Ja voiiko se hankkia mainoksia ilman urheilulähetyksiä? Ilman tv-urheilua mikään kanava ei tahdo menestyä Suomessa. Ovatko SuomiTV:n ulkomaiset omistajat tajunneet asian? Kanavan muuten omistavat kanadalainen tv-alan rahoittamiseen erikoistunut yritys Ontario Inc. sekä suomalaiset pienosakkaat.