Ranskalais-puolalais-ranskalaisen Roman Polanskin Amerikan vaiheita, iloja ja suruja, Sharon Tate -tragediaa kuvaava dokumenttielokuva Roman Polanski: Wanted and Desired on poistunut Helsingin ohjelmistosta. Polanski (s. 1933) on ollut viime aikoina laajasti lehtien otsikoissa. Kysymys on Yhdysvalloissa 1977 tapahtuneesta pidätyksestä, ohjaajaa syytettiin alaikäisen tytön raiskauksesta. Polanski lähti vapaaehtoisesti Yhdysvalloista, asettui Pariisiin ja jatkoi uraansa Euroopassa. Koskaan ohjaaja ei päässyt 1960-luvulla ja 1970-luvun alkupuoliskolla valmistuneiden nuoruuden töidensä tasolle (puolalainen Veitsi vedessä, englantilainen Inho, amerikkalaiset Rosemaryn painajainen ja Chinatown). Englannissa ohjattu Tess (1979) ja Pariisissa toteutettu amerikkalainen Frantic (1988) jäivät hengettömiksi. Seksuaalisia perverssioita muun muassa laivamatkalla heijasteleva Katkera kuu (1991) on Polanskin myöhäistuotannon hätkähdyttävimpiä elokuvia. Feministit olivat innoissaan elokuvasta.
Roman Polanskin uusin ohjaustyö The Ghost Writer on ollut kevään kiinnostavia uutuuksia Helsingin ohjelmistossa. Se on ikääntyneen Polanskin viime vuosien parhaita elokuvia, ei ehkä niin monikudoksinen kuin toisen maailmansodan juutalaisvainojen aikaan sijoittunut Pianisti (2002). Polanski osoittaa jälleen hallitsevansa taidokkaasti arvoituksellisen trillerin kerrontamuodon ja salakavalat tarinakuorrutukset. Niin kuin 1999 valmistuneessa, Johnny Deppin näyttelemässä, vanhojen kirjojen maailmaan sukeltavassa Yhdeksännessä portissa. Mutta jotain puuttuu - elokuva on persoonaton.
The Ghost Writer (tuodaan meile alkuperäisellä nimellä) perustuu Robert Harrisin romaaniin "Haamukirjoittaja". Kirjasta kohuttiin etenkin Britanniassa, sillä Harrisin kuvaama ex-pääministeri Adam Lang muistutti erehtymättömästi Tony Blairia. Polanskin elokuvassa ex-pääministerin roolin vetää Pierce Brosnan, muuan entinen Bond-näyttelijä, ja siinä onkin veteraaniohjaajan trillerin rike. Brosnan on "miscast".
The Ghost Writerin päähenkilöä esittää brittinäyttelijä Ewan McGregor. McGregorin kirjoittaja saa toimeksiannon kirjoittaa entisen pääministerin Adam Langin muistelmat. Hän aloittaa työn, mutta joutuu pian huomaamaan, että joku toinen on toiminut aikaisemmin haamukirjoittajana ja syöksynyt pian salaperäiseen onnettomuuteen. McGregorin kirjoittaja alkaa uskoa, että Adam Langin menneisyyttä verhoaa salaisuuksien seitti.
Roman Polanski onnistuu luomaan kuvauksellisesti jännitteisen elokuvakokonaisuuden, jota tukevat tarinan fiksu kehittely, osuvat miljöövälähdykset ja tutkittu näyttelijäohjaus. Tom Wilkinson on aivan mainio professorina, jonka jauhot eivät taida olla aivan puhtaat. Eli Wallach on pätevä tarinan solmuja aukovana rannikkolaisena. Olivia Williams jää taustalle Adam Langin vaimona.
Ajankohtainen kommentti
Mikael Jungnerin viisivuotiskausi päättyy tällä viikolla Yleisradiossa. Helsingin Sanomat teki ison jutun Ylen toimitusjohtajasta, oikeustieteen lisensiaatti Mikael Jungnerista (22.4. 2010). Vaikutelmaksi jäi, että jutun kirjoittaja hehkutti Jungnerin ansioita saneeraja-toimitusjohtajana. Otsake "Jungner höyläsi Ylen terveeksi" kertoo kaiken. Ylen henkilöstön määrä oli vuoden 2009 lopussa 3 307. Vähennystä oli tapahtunut 17 % vuosikymmenen alusta. Jungnerin mukaan tämäkään ei riitä, vaan vuoden 2012 loppuun mennessä henkilöstö vähenee 3000:een.
Jungner tuntee huolta Ylen laajasti käyttämistä alihankkijoista, siis pienistä ja vähän suuremmista tv-tuotantoyhtiöistä, jotka valmistavat ohjelmia julkisen palvelun yhtiölle. Niitä ovat muun muassa Broadcasters, Tarinatalo, Production House. Alihankkijoiden tuotoksista ei voi leikata, koska se aiheuttaisi Jungnerin mukaan työttömyyttä media-alalla. Siksi "helppoja säästöjä ei enää löydy."
Yleisradion hallituksen puheenjohtaja Kari Neilimon intoutuu kehumaan Jungneria Ylen vuosikertomuksessa 2009, jota HS on lainannut: "Hänen toimitusjohtajakautenaan yhtiö on kehittynyt menestykselliseksi ja uudenaikaiseksi julkisen palvelun yhtiöksi, jossa vallitsee innostunut työilmapiiri. Samanaikaisesti on viety läpi merkittävä yhtiön toiminnan kehittämisohjelma ja talouden tervehdyttäminen."
Hei, Kari Neilimo! Jos noin ylistät, niin miksi et antanut Jungnerille jatkopestiä? Kuka päättäjä voi hyvällä omallatunnolla luopua Jungnerin kaltaisesta menestysjohtajasta, joksi hänet nostat tekstissäsi. Vai, onko kysymys silkasta kaksinaismoralismista, jolla Neilimo yrittää pehmentää Jungnerin lähtöä ja tuntemattoman kauppatieteen maisteri Lauri Kivisen tuloa yhtiöön?
Minäpä kerron - tai ei tämä ole mikään uutinen: Demareja lähellä oleva Jungner haluttiin pois, koska kokoomus tahtoi vihdoinkin oman miehensä Yleisradion johtoon (tosin tv-toimialan johtaja on jo puolueen hyppysissä). No, menin Ylen sivuille ja luin kokonaan Kari Neilimon tekstin. Tämä asia pisti silmään: Hallituksen puheenjohtajan mukaan Yle on paitsi julkisen palvelun mediayhtiö myös merkittävä kotimainen kulttuuri-instituutio. Neilimo esittää, että jokainen suomalainen tuntee Ylen, ja liki kaikki seuraavat Ylen tuottamia radio- ja tv-ohjelmia eri viestintäverkoissa.
Kari Nielimo ottaa myös kantaa Ylestä käytyyn keskusteluun. "Keskustelu vie eteenpäin ja luo mahdollisuuksia kehittää Yleä yhä paremmaksi julkisen palvelun yhtiöksi kaikille suomalaisille. Näin Ylen hallitus on asennoitunut käytyyn keskusteluun, joskin kaupallisen median piiristä esitetyt, liki yksinomaan kriittiset kannanotot Lintilän työryhmän esityksistä ovat ihmetyttäneet. Ylen ohjelmistossa rahoituskeskustelua on seurattu journalistisin perustein eikä keskusteluun tai esitettyyn kritiikkiin ole muutoin haluttu vastata."
Tulee mieleen: Entä jos Yle olisi vastannut tarmokkaasti kritiikkiin? Ainakin Mikael Jungner on vastannut kritiikkiin joissakin Ylen tv-ohjelmissa silloin, kun hänen lähtönsä oli selvä. Hyvä niin. Jungnerin esiintymisestä ei jäänyt ainakaan katkeran kalkin makua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti