Kautokeinon kapinaNorjalaisohjaaja Nils Gaup on omaperäinen kyky. Muistan hänen Tiennäyttäjänsä 1980-luvun lopulta. Selkeä, toiminnallinen ja yksinkertainen western merkitsi Gaupille jopa kansainvälisen uran avautumista. Gaup kyllä yritti ohjata elokuvia Kanadassa, mutta ei sitten innostunut isoista Hollywood-tuotannoista. Gaupin muusta tuotannosta tärkeitä ovat Haakon Haakonsen vuodelta 1990 ja Misery Harbour aivan viime vuosikymmenen lopulta.
Nyt Nils Gaup on palannut juurilleen. Suomeen viime viikolla tuotu Kautokeinon kapina edustaa vahvaa pohjoismaista, voisiko sanoa saamelaista elokuvaa. Gaup on dramatisoinut yksinkertaisen palavin kuvin 1850-luvun historiallisen kapinan, johon ohjaajan omaisiakin osallistui. Kysymys oli uskonnollisten, etnisten ja poliittisten ristiriitojen kärjistymisestä, jotka johtivat murheellisiin mittasuhteisiin.
Nils Gaup on syntyisin Kautokeinosta. Täytyi oikein ottaa esille karttakirja ja katsoa, missä Kautokeino sijaitsee. Se sijaitsee Pohjois-Norjassa, ei niin kaukana Suomen käsivarren rajasta. Kartan mukaan Kautokeinoon veisi tie Suomen Kivilompolasta. Matkaa elokuvan tapahtumapaikoille on jotakin 30 kilometriä. Joten Nils Gaupin elokuvassa eletään lähellä suomalaisiakin - tai paremmin sanottuna - yhteisiä saamelaisia traditioita. Kun minäkin lapsena sain tutustua saamen kielen aapiseen, niin tietenkin Kautokeinon kapina herätti kiinnostusta.
Loistava ruotsalainen näyttelijä Mikael Persbrandt (Beck-elokuvat) tulkitsee kauppiasta, joka edistää paikkakunnalla uskonnollisia tapoja, pitää huolta kansan moraalista. Hänen keinonsa alistaa ihmisiä on viina. Tunnettu saarnaaja Lars Levi Laestadius liikkuu Kautokeinossa ja alkaa opettaa paikkakuntalaisia. Alhoholi on itse pahuus, josta saamelaisten täytyy päästä eroon. Kauppias tukijoineen ei pidä Laestadiuksen opeista, koska ne johtavat viinaksien myynnin hupenemiseen. Raha nouseekin uskontoa, ei niinkään normaalia kirkkoa, vaan herätysliikettä vastaan. On kapinan aika.
Kautokeinon kapina on virkistävän "vanhanaikainen" toimintaelokuva. Sisällön kaaret kasvavat mielenkiintoisesta historiallisesta aiheesta, näyttelijät ovat "lihaa ja verta", ajankuva toimii - Nils Gaup on pystynyt käyttämään hyödyksi tuotantoa varten saamansa suuret rahavarat. Negatiivista elokuvassa on särmättömyys: kaikki menee niin kuin pitää, mutta jännitteet puuttuvat, eikä yllätyksille ole sijaa. Hyvän ja pahan asetelma on kuvattu kovin mustavalkoisesti.
Mainittakoon, että Inarista kotoisin oleva Anni-Kristiina Juuso esittää Eleniä, viinasta varoittavaa naista, joka oli ohjaaja Nils Gaupin esiäiti. Ajankohtainen kommentti:
Nyt Nils Gaup on palannut juurilleen. Suomeen viime viikolla tuotu Kautokeinon kapina edustaa vahvaa pohjoismaista, voisiko sanoa saamelaista elokuvaa. Gaup on dramatisoinut yksinkertaisen palavin kuvin 1850-luvun historiallisen kapinan, johon ohjaajan omaisiakin osallistui. Kysymys oli uskonnollisten, etnisten ja poliittisten ristiriitojen kärjistymisestä, jotka johtivat murheellisiin mittasuhteisiin.
Nils Gaup on syntyisin Kautokeinosta. Täytyi oikein ottaa esille karttakirja ja katsoa, missä Kautokeino sijaitsee. Se sijaitsee Pohjois-Norjassa, ei niin kaukana Suomen käsivarren rajasta. Kartan mukaan Kautokeinoon veisi tie Suomen Kivilompolasta. Matkaa elokuvan tapahtumapaikoille on jotakin 30 kilometriä. Joten Nils Gaupin elokuvassa eletään lähellä suomalaisiakin - tai paremmin sanottuna - yhteisiä saamelaisia traditioita. Kun minäkin lapsena sain tutustua saamen kielen aapiseen, niin tietenkin Kautokeinon kapina herätti kiinnostusta.
Loistava ruotsalainen näyttelijä Mikael Persbrandt (Beck-elokuvat) tulkitsee kauppiasta, joka edistää paikkakunnalla uskonnollisia tapoja, pitää huolta kansan moraalista. Hänen keinonsa alistaa ihmisiä on viina. Tunnettu saarnaaja Lars Levi Laestadius liikkuu Kautokeinossa ja alkaa opettaa paikkakuntalaisia. Alhoholi on itse pahuus, josta saamelaisten täytyy päästä eroon. Kauppias tukijoineen ei pidä Laestadiuksen opeista, koska ne johtavat viinaksien myynnin hupenemiseen. Raha nouseekin uskontoa, ei niinkään normaalia kirkkoa, vaan herätysliikettä vastaan. On kapinan aika.
Kautokeinon kapina on virkistävän "vanhanaikainen" toimintaelokuva. Sisällön kaaret kasvavat mielenkiintoisesta historiallisesta aiheesta, näyttelijät ovat "lihaa ja verta", ajankuva toimii - Nils Gaup on pystynyt käyttämään hyödyksi tuotantoa varten saamansa suuret rahavarat. Negatiivista elokuvassa on särmättömyys: kaikki menee niin kuin pitää, mutta jännitteet puuttuvat, eikä yllätyksille ole sijaa. Hyvän ja pahan asetelma on kuvattu kovin mustavalkoisesti.
Mainittakoon, että Inarista kotoisin oleva Anni-Kristiina Juuso esittää Eleniä, viinasta varoittavaa naista, joka oli ohjaaja Nils Gaupin esiäiti. Ajankohtainen kommentti:
Ulkomailla vierailu antaa perspektiiviä. Hotellihuoneessa Kreetalla saattoi katsoa neljääkymmentä tv-kanavaa, joista kaikki olivat suurin piirtein roskaa: musiikkivideoita, tosi-tv:tä, kilpailuja, ostotv:tä, aikuisviihdettä, kilpailuja, hölynpölyhaastatteluja jne. Oli sentään mukaan saatu arvovaltainen BBC World News, jota seuraamalla pysyi selvillä maailman tapahtumista. Siis, mitä BBC:n fokuksen mukaan tapahtuu Intiassa, Kiinassa, Afrikassa ja USA:ssa.
Kyllä Suomi on periferia, nimetön läntti jossain karussa Pohjolassa. Lähes tauotta tulleet BBCWorld News -kanavan "globaalit säätiedotukset" osoittivat, että Lontoossa ei katsella koskaan pohjoismaihin päin. Hyvin harvoin ennustettiin Skandinavian säätä, ja kanavan globaalilla sääkartalla vain Oslo ja Moskova loistivat niminä. On se kumma: eletään Internetin aikaa, eikä Suomesta saada palautetta Lontooseen - "ottakaa nyt ihmeessä edes Helsingin nimi kartalle". Ja mitä tekevät suomalaiset EBU:ssa (eikös meillä ollut puheenjohtajan postikin tässä Euroopan julkisen palvelun radio- ja tv -yhtiöiden unionissa). Siellä sentään voisi ainakin huomauttaa BBC:n sääkartan puutteista. Entä Lontoossa toimivat suurlähetystön lehdistösihteerit ja muut korkeat herrat: Käykää nyt joskus puhumassa "globaalista sääkartasta" BBC:n päämajassa. Ja europarlamentiikot: miksette tee aloitetta, että Helsinki pääsisi edes nimenä globaalille sääkartalle.
Kuulostaa naivilta, mutta hotellihuoneessa huomaa, miten pienillä asioilla Suomen asiaa voisi maailmalla hoitaa.
Kyllä Suomi on periferia, nimetön läntti jossain karussa Pohjolassa. Lähes tauotta tulleet BBCWorld News -kanavan "globaalit säätiedotukset" osoittivat, että Lontoossa ei katsella koskaan pohjoismaihin päin. Hyvin harvoin ennustettiin Skandinavian säätä, ja kanavan globaalilla sääkartalla vain Oslo ja Moskova loistivat niminä. On se kumma: eletään Internetin aikaa, eikä Suomesta saada palautetta Lontooseen - "ottakaa nyt ihmeessä edes Helsingin nimi kartalle". Ja mitä tekevät suomalaiset EBU:ssa (eikös meillä ollut puheenjohtajan postikin tässä Euroopan julkisen palvelun radio- ja tv -yhtiöiden unionissa). Siellä sentään voisi ainakin huomauttaa BBC:n sääkartan puutteista. Entä Lontoossa toimivat suurlähetystön lehdistösihteerit ja muut korkeat herrat: Käykää nyt joskus puhumassa "globaalista sääkartasta" BBC:n päämajassa. Ja europarlamentiikot: miksette tee aloitetta, että Helsinki pääsisi edes nimenä globaalille sääkartalle.
Kuulostaa naivilta, mutta hotellihuoneessa huomaa, miten pienillä asioilla Suomen asiaa voisi maailmalla hoitaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti