Sex and The City - merkkituote-elokuva

Michael Patrick King loi joitakin vuosia sitten suositun, meillä Suomessakin laajaa media- ja katsojahuomiota saavuttaneen tv-sarjan Sinkkuelämää eli Sex and the City. Höyhenenkevyen sarjan kertoja Carrie (Sarah Jessica Parker) piti kolumnia New Yorkin Manhattanin pintaelämän kummallisuuksista ja sinkkuina pysyttelevän naispiirin toilauksista.
Nyt Michael Patrick King on ohjannut sarjansa pohjalta kokoillanelokuvan Sex and the City - Sinkkuelämää. Tv-sarjan kuuluisa nelikko Parker, Kim Catrall, Cynthia Nixon ja Kristin Davis ovat mukana pääosissa. Jälleen pohditaan kevyesti nuoren naisen elämää ja etsitään rakkautta. Sinkku taitaa sittenkin kaivata avioon.
Valitettavasti elokuva jää ulkokohtaisten ja teennäisten kohtausten sarjaksi. Ne eivät kehity tai johda mihinkään. Tv-sarjan katsojalle elokuva voi olla jälleennäkemisen ilo, mutta en ihmettelisi, jos monet Carrien ja kumppanien vannoutuneet ystävät olisivat pitkitetyn elokuvan nähtyään lopen kyllästyneitä.
Ei se vastannutkaan suuria odotuksiamme.
================================================

Sex and the City - Sinkkuelämää on oikea hyötykapitalismin riemuvoitto. Ei ole mikään uutinen, että Hollywoodin megaelokuvien yhteyteen on kehitelty oheistuotteita - kaiken maailman myytävää pikkukrääsää nukeista kirjoihin. Mutta Michael Patrick Kingin elokuvaersiossa (tai elokuvakierrätyksessä) merkkituotteet ja tuotesijoittelu on viety huippuunsa. King ei ole mikään moraalinen elokuvataiteilija, vaan ahne bisnesmies, jonka merkkituotesaavutusta Donald Trumpkin saattaa ihmetellä (ihailla).
===============================================

Samaa on sanottava elokuvan ensi-iltaa edeltäviin viikkoihin keskitetystä markkinointikampanjasta. Elokuvahan tuli lähes samaan aikaan kinoihin joka puolella maailmaa. Yhdysvalloissa ensi-ilta oli 30.5. ja täällä Suomessa viikkoa myöhemmin.
Ennen ensi-iltaa meillä esiteltiin erilaisissa viihdelehdissä Sinkkuelämää-naisia pohtimassa elämän peruskysymyksiä tai pukeutumassa elokuvan nelikon merkkivaatteisiin. Tv-sarjaan umpirakastuneet tytöt ostivat elokuvanäytöksiä ennalta. Voi puhua ilmiöstä, joka saattaa tosin poksahtaa rikki kuten ilmapallo lapsen kädessä.
Tähän on tultu: Nyt mennään journalismin etiikan unohtaneiden viihdelehtien ja Hollywoodin kylmien kvartaalikapitalistien ehdoilla. USA:ssa Sex and the City oli heti katsojatilastojen ykkönen. Suomessa elokuva keräsi 51. kopiolla (!!!) ensi-iltaviikonloppuna 51 414 katsojaa. Levittäjäyhtiö FS-Filmin mukaan se oli vuoden paras avaustulos lipputuloissa ja kaikkien aikojen paras kesäkuun avaus.
====================================================

Tällaista on elokuvakulttuuri Yhdysvalloissa ja Suomessa tätä nykyä. Se on silkkaa katsojien pettämistä. Yritä siinä sitten olla välineeseen uskova elokuvataiteilija, joka haluaisi kertoa erilaisia, poikkeaviakin, hiukan syvällisiäkin tarinoita ihmisen elämästä ja osasta.

Ajankohtainen kommentti

TV1:n Yle Teema-kanavan entinen kanavajohtaja ja nykyinen Ylen strategia- ja kehitysjohtaja Ismo Silvo on saavuttanut miehen iän. 50-vuotishaastattelussaan (HS 8.6) pohditaan arvoja ja yleläisyyttä. Silvo suunnittelee työkseen Ylen tulevaisuutta. Silvo antaakin kaiken arvon Yle:n toimistusjohtajan Mikael Jungnerin linjauksille ja työlle. Jungner on ehdottanut Ylen sisältöjen jakelua minne tahansa ja yhteistyötä kaupallisten mediayhtiöiden kanssa.
====================================================

Synttärihaastattelusta paistaa oma kehu. Kaikki on Yle:ssä hyvin, yleläiset onnellista porukkaa. Euroopassa Yleisradiota pidetään innovatiivisena yhtiönä, jopa esikuvana. Silvon mukaan Yle on paljon parempi yhtiö kuin BBC" Jne.
Jotta totuus ei unohtuisi, niin Yle:ssä on viime vuosina irtisanottu työntekijöitä ja ulkoistettu ohjelmatuotantoa niin kuin BBC:ssä (tosin yhtiön draamatuotanto on edelleen elossa).
Jos Yle on kaikessa parempi kuin BBC, niin missä ovat Ylen omat tv-sarjat, yleläinen draama, joka kukoisti takavuosina, miksi Ylen tv-uutiset ovat sisällöltään paljon kapeammat kuin Britannian yleisradioyhtiöllä. Jne.
==============================================

Tv-ohjelmistoa seuraava on huomannut, että ulkopuoliset tv-tuotantoyhtiöt tekevät nykyisin Ylen ohjelmat. Poikkeuksiakin löytyy. Sellainen on kesäkauden ilmeisesti ainoa kunnollinen "yleläinen" ohjelma, TV1:n kulttuurin tuottama Levengood Suomesta. Erinomaisella Eeva Kilpi -osuudella viime sunnuntaina alkanut ohjelma oli pakko katsoa alusta loppuun. EM-jalkapallo jäi hetkeksi väliin.