Dustin Hoffmanin suuruuden aika oli ennen

Hollywoodin liberaalit älykkönäyttelijät ovat ylittäneet seitsemänkymmenen vuoden ikäpaalun. Siis Robert Redford (s. 1937), Warren Beatty (s. 1937) Jack Nicholson (s. 1937) ja Dustin Hoffman (s. 1937). Oikeastaan Al Pacinokin kuuluu joukkoon, vaikka on täyttänyt vasta 68 vuotta.
Dustin Hoffman, tuo pieni hauska mies, aloitti Hollywoodissa nelikosta viimeisenä. Hoffman on tänään ajankohtainen Suomessa. Hänellä on rooli kinoissa ensi-iltaan tulleessa Lumotussa lelukaupassa.
Harmittaa Hoffmanin puolesta. Ei hänen kaltaisillaan suurilla kyvyillä ole enää paljonkaan mahdollisuuksia saada kunnon rooleja kunnon elokuviin nyky-Hollywoodin kylmässä elokuvabisneksessä. Lumottu lelukauppa on hölynpölyä.
========================================

Dustin Hoffman oli vuonna 1967 Mike Nicholsin Miehuuskokeen sensaatiomainen tulokas. Elokuva oli oman aikansa juttu, todellinen menestystuote, rohkeakin. Ennen kaikkea se muistetaan Hoffmanin originellin roolityön lisäksi Simon & Garfunkelin Mrs. Robinson -biisistä. Biisi sopi mainiosti elokuvan rentoon ja vapautuneeseen, virkeään kerrontaan.
Miehuuskoe oli kuitenkin vain trendikäs hittielokuva. Sen jälkeen Dustin Hoffman näytteli monessa muussa, paljon merkittävimmässä amerikkalaisessa elokuvassa.
Ehkä parasta Hoffmania oli 1970-luvun Presidentin miehet, jossa hän näytteli Washington Postin toista tutkivaa roimittajaa Robert Redfordin rinnalla. Kysymys oli kuuluisasta lehtimiesteosta, joka suisti valehdelleen presidentti Richard Nixonin Valkoisesta talosta.
Jokin aika sitten kuolleen Alan J. Pakulan ohjaama elokuva on mestarinäyte kahden miesnäyttelijän täydellisestä tiimityöstä. Hoffman ja Redford paneutuvat hetkittäin lähes äänettömästi tutkintaan, selvityksiin, haastatteluihin ja kirjoitustyöhön.
============================================

Suomeksi dubattu, vaisu, lumoton Lumottu lelukauppa on tarkoitettu lapsikatsojille. Lelukauppiasta esittävä Dustin Hoffman on elokuvassa niin hyvä kuin puitteet sallivat. Hauska yksityiskohta nousee mieleen vuosikymmenien takaa: Lumotun lelukaupan lelukauppias on 243-vuotias. Siis kaksi kertaa + yksi vuosi vanhempi kuin nuoren Dustinin maskeerattu Jack Grabb, haastattelijalle tarinansa kertova vanhus Arthur Pennin westernissä Pieni suuri mies (1971).
Pieni suuri mies oli Dustin Hoffmanin taidokas soolo, traaginen ja koominen tutkielma opportunistista, joka oli puoliksi valkoinen ja puoliksi intiaani. Pennin elokuva kertoo monisyisesti, totta ja fiktiota sekoittaen Yhdysvaltain intiaanien asemasta ja osasta 1800-luvun puolivälistä aina nykypäivään.
Arthur Penn riisui lännen myytit, Dustin Hoffman teki Jack Grabbista epäsympaattisen henkilön, jota suuri yleisö ei tullut mielellään katsomaan.
============================================

Pienen suuren miehen kaltaisia poliittisia elokuvia ei voi enää tehdä Hollywoodissa. Ei myöskään sellaisia kiinnostavia ihmis- ja roolikuvauksia, joissa nuori Dustin Hoffman oli mukana 1970-luvun alkupuolella. Parhaalla kaudellaan.
Otetaan vaikka esimerkiksi Sam Peckinpahin viiltävä Olkikoirat, jossa Hoffman esittää kotiaan puolustavaa tavallista kansalaista. Tai mitä sanotte Bob Fossen mustavalkoisesta, lähes dokumentaarisesta Lennystä, jossa Dustin tulkitsi rohkeasti 1950-luvun yökerhokoomikkoa Lenny Brucea. Radikaalia, epäsovinnaista, seksuaalisia tabuja rikkovaa ohjelmistoa lavalla esittänyt Lenny joutui jatkuvasti kahnauksiin poliisien ja tuomarien kanssa. Hoffman eläytyi älyllä ja tunteella maineikkaaksi yökerhokoomikoksi.
Eikä pidä unohtaa aivan 1960-luvun lopulla valmistunutta legendaarista Keskiyön Cowboyta. Siinä Dustin Hoffman tulkitsee maagisesti New Yorkin Times Squaren pummia Ratso Rizzoa. Suoritus oli jo ulkoisesti hämmästyttävä.

Ajankohtainen kommentti

Yle:n toimitusjohtaja Mikael Jungner kuulutti taannoisessa Helsingin Sanomien haastattellussa, että lupamaksurahoilla kustannettu julkisen palvelun yhtiö aikoo pelastaa suomalaisuuden (5.5.2008). Tarkoitusperä ei oikein selvinnyt.
Kesän tv-ohjelmakarttaa silmäillessä täytyy heti sanoa, että Yle on muuttunut ulkomaisen sarjafilmi- ja elokuvaohjelmiston välittäjäksi. Suuri osa ulkolaisesta kesätarjonnasta on uusintoja. Tällä politiikalla säästetään rahaa. Se tiedetään, mutta suomalaisuuden kanssa sillä on hyvin vähän tekemistä.
==========================================

Mahdottomasti maksavia suuria urheilukilpailuja Yle kyllä välittää. Niin huomenna (7.6) alkavat jalkapallon EM-kilpailut Sveitsisitä ja Itävallasta kuin kesäolympialaiset elokuussa Pekingistä.
Yle välittää runsaasti kotimaisia yleisurheilu-kisoja. Muutakin kansallista urheilua. Siis suomalaisuus toteutuu ainakin hypyissä ja juoksuissa.
========================================

On Ylellä kesällä yksi kotimainen draamasarjakin - vai onko se viihteellinen tosi-tv -sarja: Kaikki Puumalan puolesta. Yle kysyy, voiko tv-ohjelma muuttaa kurjistuvan paikkakunnan kurssin? Eli löytyykö yhteisöstä voimaa, kotiseuturakkautta ja uskallusta ryhtyä tekemään
jotain aivan uutta.
Sekö pelastaa kesällä suomalaisuuden?