Pehmeät arvot kunniaan!



Yle Urheilun kiekkoasiantuntija, Turussa teatterinjohtajanakin käväissyt, Suomessa, Sveitsissä ja Chicagossa valmentanut Alpo Suhonen tunnetaan humanistisesta elämänkatsomuksestaan. Monet ihmettilivät, kun SM-liigan hännille juuttunut Pron Ässät palkkasi Suhosen uudeksi päävalmentajaksi: Mitä pehmeiden arvojen mies tekee kovien äijien kaukalossa. Voisi vastata: Jos tässä on kylvetty muutoksen siemen?
Alpo Suhonen on kirjoittanut myös kolumneja Helsingin Sanomien urheiluosastoon. Hän paukutti viimeksi tykillä: Jääkiekon henkinen tila on rappiolla, voittamisen kulttuurion ainoa tavoite, samoin korostunut väkivalta kiekossa, välinpitämätön suhtautuminen dopingiin, huumeisiin ja alkoholiin.
Suhosen kolumniin eivät ainakaan kiekkojohtajat ole tarttuneet. Jere Karalahden tapauksesta ollaan hiljaa, koska se on kiusallinen, mutta ei sitten Suhosen teesien taaksekaan nousta, koska kiekkoväki haluaa säilyttää oman väkivaltamaailmansa suojattuna lintukotona. Jos syntipukkeja hateaan, niin niitä löydetään ulkomaalaisista - kuten Kummola kuumakalle Matt Nickersonista.
===========================================
Miksi kirjoitaan otsakkeeni alla jääkiekosta?
Siksi, että Jokelan tragedian jälkeen Suomessa on herätty tarkkailemaan asioita ja ilmiöitä hiukan entistä rehellisemmin. Alpo Suhosen kolumnin vastasi samassa lehdessä, jossa humanistin pesti Poriin julkaistiin, Kiekko-Espoon Juniorit ry:n puhjeenjohtaja Pertti Järvenpää. Hän puolusti syvästi suomalaista kiekkomaailmaa, mutta hänen kirjoituksetsaan löytyi muuan lause, joka sopii napakasti tähän meidän nykyiseen arvomaailmaan - oli kyse kiekosta tai jostakin muusta inhimillisestä toiminnasta. Järvenpää kirjoitti: "Jokelan tapahtumien jälkeen luulisi kaikkien jo vihdoin tajuavan, mitä aktiiviset nuoret tarvitsevat toimintaelokuvien ja taistelupelien tilalle. Tilaa ja mahdollisuuksia mielekkääseen harrastukseen."
Elokuvakriitikkona olen aina vastustanut toiminta- ja väkivaltaelokuvia. Olen hyväksynyt monet väkivallan kuvaukset (esim. Peckinpahin Hurja joukko), jos niissä väkivalta asetetaan yhteiskunnallisiin ja poliittisiin yhteyksiinsä. Mitään nykyisten toiminta- ja kauhuelokuvien väkivaltabalettia (Haloween, Kill Bill) en hyväksy koskaan. Olkoon ohjaaja vaikka mikä nero tahansa. Jos hän kilvoittelee vain toiminnan ja väkivallan jippojen keksimisessä, niin luonteessa täytyy olla jotakin vikaa.
======================================
Itsekin tunnen urheilua niin lapsuuden ajan futismaalivahtina kuin 1990-luvun alkupuolelta Grifk:n juniorien joukkueenjohtajana. Ihmettelin jo silloin, miksi junnujen vanhemmat eivät iskosta lapsiinsa muita arvoja kuin urheilun ja toiminnaan. Erään silmälääkärin, Suomen huipun, poika pelasi joukkueessamme. Kerran matsin aikana silmälääkäri-isä tuli puhumaan minulle: "Ihmettelen, että kannatat niitä naisten elokuvia, miksi et suosi toimintaa, miesten juttuja."
Tuo toteamus elää vieläkin mielessäni. Siinä on pähkinänkuoressa kasvatusmalli, oppimismalli, josta Espoon kiekkojuniorien Pertti Järvenpää vaivihkaa varoitti. Nuoret urheilijanalut pitää saada kokemaan muutakin kuin kiekkoa tai futista, väkivaltaleffoja ja sotapelien maailmaa.
Ajankohtainen mahdollisuus olksi pian kirjallisuuden Finlandia-palkinnon jakotilaisuus. Miksi sitä ei järjestetä Messuhallissa tai Harkimon Areenassa. Kutsuttaisiin sinne kaikki Helsingin koulujen yläasteen ja lukion oppilaat. Saisivat kosketuksen kirjaan, jos tilaisuus olisi hyvin järjestetty. Ei vain palkinnon saajan esittelyä, vaan puhetta kirjasta ja vaikka hienoja tanssi-ja musiikkiesityksiä. Nuortenkin haastatteluja. Nuorten esityksiä.
Eli: murretaan eliitin valta. Annetaan nuorille uusia malleja, uusia viirkkeitä. Uskon tähän, sillä jos Jokelasta jotakin positiivista haluaa etsiä, niin tiedotusvälineissä, televisiossa eritoten nuoret saivat vihdoinkin kasvot. Tiistain 13.11 Ajankohtaisen Kakkosen ja keskiviikon 14.11 A-Studion haastattelemat nuoret osoittivat uskomatonta fiksuutta ja älykkyyttä. Kyllä täällä kaikesta ympäröivöstä viihteellisestä virikepaskasta huolimatta suurin osa nuorista kasvaa tunteviksi ja älyäviksi ihmisiksi. Sivistyksen janoakin löytyy.
==================================
Palasin Suomen Cupin loppuottelusta sunnuntaina 11.11. - onnea Tamu - Finnairstadionilta ratikan kautta Rautatieasemalle.Laskeuduin rullaportaat alas metroasemalle. Elokuvajuliste uudesta Halloweenista, jossa luvattiin verilöylyn alkavan, oli poistettu seinältä. Jotakin häpyä vielä löytyy. Kun vielä älytön veri ja väkivalta poistetaan elokuvateattereista ja television myöhäisilloista, niin voimme olla tyytyväisempiä. Antakaa hyvät päättäjät, mainosmiehet, tuottajat, palvelujen tarjoajat, tv-yhtiöiden klopit nuorten hinautua vähitellen pehmeiden arvojen maailmaan. Minun lukioaikana se oli enemmän sääntö kuin poikkeus, vaikka hiukan tajusimme ihmisen pahuudesta, hiukan tiesimme, että maailma ei ole idylli.
Silti nuoren pitää päästä unelmoimaan paremmasta, hyvästäkin.