Australialaisohjaaja Peter
Weir toteutti vuonna 1981 voimakkaan elokuvan Gallipolin, jossa
kilpailijaystävykset – Mark Lee ja Mel Gibson – ilmoittautuvat
armeijaan. Eletään ensimmäisen maailmansodan aikaa Australiassa.
Leen esittämä juoksija on erittäin isämaallinen, brittihenkinen
mies, joka uskoo sotilastehtäväänsä. Gibsonin juoksija epäilee
sotaan liittyviä asioita. Molemmat lähtevät australialaisjoukon
mukana pitkälle matkalle kohti Eurooppaa ja osallistuvat brittien
johtamaan traagiseen operaatioon Turkissa, lähellä Gallipolia.
Australialaisnäyttelijä
Russell Crowe on ikään kuin ohjannut Gallipolin jatko-osan. Crowen
esikoisohjaus Kaivonkatsoja (The Water Diviner) tapahtuu ensimmäisen
ja toisen maailmansodan välisenä aikana. Peter Weirin Gallipolissa
kuvaamat historialliset tapahtumat liittyivät verilöylyyn, jossa
britit uhrasivat ”toisen luokan” australialaiset sotilaat
Osmanien kuoleman kentälle. Crowen Kaivonkatsojassa
australialaisisä, maanviljelijä Joshua Connor (ohjaaja pääosassa)
matkustaa neljä vuotta ensimmäisen maailmansodan jälkeen
Eurooppaan, etsimään Gallipolin kauhuihin kadonneita poikiaan.
==================================================================================================
Jo muutama viikko
sitten ohjelmistoon tullut Kaivonkatsoja on historiallinen
draamaelokuva. Russell Crowe, joka on näytellyt lukuisissa
Hollywood-elokuvissa kuten Gallipolin Mel Gibson, hyödyntää
kameran edessä saamansa vuosien opin ja kokemuksen. Crowe ohjaa
varmasti, pyrkii totuudellisiin kuiviin, joskin elokuvasta puuttuu
sellainen ohjauksellinen intohimo ja luovuus, joka nostaisi sen
keskinkertaisuudesta huippuluokkaan. Crowella ei ole ryhmässään
Gallipolin kaltaisia huipputekujöitä – kuten kuvaaja Russell Boyd
tai Weirille hienon käsikirjoituksen laatinut David Williamson.
Näyttää myös siltä, että Crowe ei ole pystynyt täysin jakamaan
ohjaajan ja näyttelijän tehtäviään.
Russell Crowen elokuva on
hiukan asetelmallinen, jopa lapsellinen monissa painotuksissaan,
mutta silti se on sydämeenkäypä etenkin tuskaisen isän tarinana.
Elokuvan nimi juontanee kohtauksesta, jossa Joshua Connor laskeutuu
omituiseen kaivoon, koska haluaa tarkistaa sen todellisen tilan.
Peter Weirin Gallipolissa
pysähdytään muutaman kerran vetämään henkeä eri paikkoihin
ennen kuin australialaisotilaat pääsevät tositoimiin Turkkiin.
Kaivonkatsojassa Joshuan matka pysähtyy istanbulaiseen hotelliin,
jota vetää Olga Kurylenkon esittämä yksinhuoltaja. Russell Crowe
on sallinut entisen Bond-tytön loistaa synnynnäisellä
hurmaavuudellaan. Kiinnostavan lisän elokuvaan tuo Joshua Connorin
aivan kuin iltasatuna pojilleen lukema tarina taikamatosta.
Ajankohtainen kommentti
Yleisradion tv-keskäkuu on täynnä
uusintoja. Otan esimerkeiksi viime viikon keskiviikon ja torstain.
Keskiviikkona TV1 uusi Kyläsairaalaa, Rosvo Roopea, Midsomerin
murhia. TV2:n puolella uusittiin Satuhäitä, Käsilaukkua, Ihania
autoja, Uutta päivää, Boardwalk Empireä. Uutuussarja Decaption
sentään piristi. Yle Teemalla uusittiin Muinaisen Egyptin
taideaarteet, Koukuttavat nautinnot, kreikkalaista sarjaa Saarta.
Torstai oli vielä
uusintapainotteisempi. TV1:n ohjelmistosta löytyvät uusintoina
Kyläsairaala, A-Studio, Midsomerin murhat, kymmenosainen Downton
Abbey, joka alkoi alusta. TV2 uusi Satuhäät, Tanskalaisen
maajussin, Uuden päivän kaksi osaa. Teeman uusinnat olivat
Ylipainoinen USA, Aranda, Mikä ei tapa, vahvistaa, mutta iloa iltaan
toivat Kansallisteatterin Luolaston tv-versio kuin tärkeä
”ilmastonmuutoselokuva Koyaanisqatsi (1982), johon Philip Glass
sävelsi musiikin.
Yle Teeman kesän hölmöin panostus on
Batman-sarja, poliittisesti jopa vaarallisen oiekistolainen. En
myöskään ymmärrä Paluu 1980-luvulle -sarjan uusintaesityksiä ja
muita ”kasariaiheita”. Varmaankin tulossa on ysärisarja, ja
sitten mennään ”seiskariin” ja ”kuusikkoon”
=====================================================================================================
Ylen kesäkuun ovat
pelastaneet Buster Keatonin 1920-luvun mykkäkomediat. Vaikka niitä
on esitetty tiuhasti aikaisemminkin, niin mestarilliset mykät
Keatonit toivottaa aina tervetulleeksi ohjelmistoon. Viime sunnuntain
Keaton oli mainio Hyppyä, soutua ja rakkautta, jota valtalehden
tv-elokuvien arvostelija ei maininnut. Tähän on tultu, linja
elokuvataiteen suureen perintöön on katkennut Suomessa. Sarja
päättyy ensi sunnuntaina Keatonin viimeiseen ns. itsenäiseen
komediaan, jonka nimi on Laivakalle nuorempi eli Steamboat Bill Jr.
Muistoja
kirjahyllystä
Buster Keaton (1895-1966)
luonnehti aikanaan 1920-luvun mykän komedian työtapojaan
seuraavasti: ”Meillä ei ollut koskaan käsikirjoitusta. Aloimme
vain yksinkertaisesti puhua aiheesta ja kuvasimme siitä kaiken minkä
keksimme. Lopuksi liimasimme tulokset yhteen ja elokuva oli valmis.”
Buster Keaton syntyi
sirkusteltassa, Kansasissa, kulki vanhempiensa mukana
akrobaattiesityksissä. Hänestä kouliutui loistava akrobaatti.
Keaton tutustui
22-vuotiaana New Yorkissa elokuvamiehiin Fatty Arbuckleen ja Joseph
Schenkiin. Siitä alkoi koomikon elokuvaura. Muutto länteen,
nousevaan Hollywoodiin oli edessä. Vuonna 1922 Keaton siirtyi
Metrolle ja neljä vuotta myöhemmin United Artistsille. Keatonin
maineikas ura päättyi äänielokuvan tuloon.
Näyttelijänä Buster
Keaton ei enää kelvannut äänifilmeihin. Murtunut Keaton nähtiin
myöhemmin pienissä rooleissa, kuten Billy Wilderin 1950
legendaarisessa Hollywood-kritiikissä Auringonlaskun kadussa
ja 1952 Charles Chaplinin Parrasvaloissa.
Vielä 1960-luvulla Buster
Keaton vieraili Stanley Kramerin slapstickhengisessä komediassa
Mieletön, mieletön maailma. Vuosi ennen kuolemaansa Keaton,
Kivikasvo, sai vetää mykän kauden absoluuttisen muukalaisuuden
yhteen Gerald Pottertonin The Railrodderissa.
=====================================================================================================
En löytänyt
Buster Keatonista kirjaa, joista lienee kiinnostavin on 1960
julkaistu ”My Wonderful World of Slapstick”. Charles Samuels
kirjoitti kirjan yhdessä Kivikasvon kanssa. Löysin kiinnostavan,
kuvallisesti esitetyn teoksen mykkäelokuvasta. Daniel Blumin
laatima ”Silent Films” on jokaisella sivullaan täynnä kuvia
mykän kauden ohjaajista ja näyttelijöistä. Sivulla 315 Buster
Keaton nähdään tuossa viime sunnuntain Collegessa, eli
komediassa Hyppyä, soutua ja rakkautta (1927).
Löysin hyllystäni
Philipp Reclam Juniorin kustantamon 998 Stuttgartissa julkaiseman,
neljän A3- kokoisen kirjan ”vihkosarjan” ”Filmklassiker”.
Vihkot on aseteltu kätevästi laatikkoon.
Ensimmäisessä vihkossa
vuosilta 1913-1946 esitellään ja analysoidaan saksalaisen
perusteellisesti Buster Keatonin komedia Steamboat Bill Jr. Eli
Laivakalle nuorempi. Sen saksalainen nimi oli Wasser hat
Balken – Steamboat Bill Jr.
William Canfield senior
toivoo, että hänen poikansa William Canfield jr. (Buster Keaton)
ottaisi haltuun Mississippillä liikkuvan matkustajalaivan, jolla
voimakastahtoinen ja karski isä on kilpaillut rajusti toisen
yrittäjän kanssa. Poika saapuu paikalle ukuleetä soitellen. Hän
näyttää kippari-isän kauhuksi enemmän esteetikolta kuin
ronskilta laivakallelta. Komediassa on myös rakkautta, sillä
Juniori ihastuu kilpailevan laivayrittäjän tyttäreen (Mary King).
Recklamin ”Film
Klassiker” -kirjassa korostetaan, että Laivakalle nuoremmassa
on lukuisia Buster Keatonin komedioille tyypillisiä jaksoja –
ristiriitoja, kommellusten sarjoja, pakoja ja takaa-ajoja,
uhanalaisia taloja. Ja kuten niin monesti on Keaton-analyyseissä
todettu, komedia sisältää kaikkien aikojen myrskyjakson.