Samaan aikaan kun kalpeasti näyttelevä Leonardo DiCaprio tuijottaa ikkunasta juhlaväkeä Baz Luhrmannin sekopäisessä uudessa Kultahattu-elokuvassa ”se todellinen” 1970-luvun alun elokuvan Kultahattu Jay Gatsby eli Robert Redford näyttää meille kaikille, mitä elokuvalla voi vielä tehdä. Redfordin uusin ohjausyö The Companny You Keep – Ikuiset liittolaiset on suoraan sanoen vuoden elokuvia.
The Company You Keep – Ikuiset liittolaiset perustuu Neil Gordonin omakohtaiseen romaaniin, josta Lem Bobbs on kirjoittanut oivan käsikirjoituksen. Kysymys on 1970-luvun alun Vietnamin sodan vastaisten mielenosoitusten ja muutamien ääriryhmien muistosta – ja pankkiryöstöstä, jossa yksi vartija kuoli. Ja elokuvan liikkeelle paneva voima on juuri tuo kaukainen ryöstö: olivatko kaikki radikaaliryhmän jäsenet paikalla?
Elokuvan perusrepliikkki kuuluu jotenkin näin: On pakko radikalisoitua, sillä mitä enemmän järjestetään mielenosoituksia, sitä enemmän sota eskaloituu. Elokuvassa viitataan Kent-yliopiston verilöylyyn, jonka kokeneilla lienee moraalinen oikeus tarttua väkivaltaiseen vastarintaan. Jotkut tarttuivat ja ovat säilyttäneet radikalisminsa (Julie Christien upeasti esittämä Mimi), mutta toiset ovat luopuneet ja haluavat omistautua perheelle - kuten Robert Redfordin taitavasti esittämä juristi Jim Grant (ennen Nick Sloan).
Robert Redfordin elokuvassa juristi Grant yrittää ottaa yhteyttä ryhmän entisiin jäseniin, jotta hän saisi puhdistetuksi maineensa, kun FBI hengittää niskaan ja on paettava. Hänellä on 11-vuotias tytär, joka pääsee Daniel-veljen (Chris Coooper) huostaan. Grant tapaa niin laulutarhanpitäjä Donald Fitzgeraldin (taas Nick Nolte on elementissään) kun yliopistolehtori Jed Lewisin (Richard Jenkins), joka luennoi Marxista ja aikoo seuraavalla tunnilla esitellä Franz Fanonia, vallankumouskirjoittajaa. Sitten mahdollinen Mimin kohtaaminen tuon muistojen lammen ja mökin äärellä saattaa ratkaista yksinhuoltaja-isä Jim Grantin kohtalon.
===============================================================================
Robert Redford ohjaa tasapainoisesti, varmasti ja elähdyttävästi. Lähes trillerimuotoinen draamakerronta on täkyjä hallitusti heittävä, ulkoisestikin vapaasti hengittävä elokuvatyö. Terävyyttä riittää, kuvaus toimii kuin unelma, ja Amerikan suurkaupungit kuin Kanadan maaseutu elävät suurenmoisina kuvaotoksina. On tämä Redfordin päätyö, vaikka pitää muistaa 1990-luvun Hevoskuiskaaja ja miksei esikoisteos Tavallisia ihmisiä, joka julkaistiin vuonna 1980.
Näyttelijävalinnat panevat ihailemaan Robert Redfordin kokeneen silmän suorittaneen nyt täyden kympin työn. Sam Elliottkin on pitkästä aikaa mukana valkokankaalla. Ehkä kaikkein kiinnostavin hahmo on paikallislehden innokas toimittaja Ben Shepard (Shia LeBeouf), joka seuraa omalta suunnaltaan Jim Grantin pakoa ja FBI:n toimia. Le Beoufin hieno nuori näyttelijätyö kantaa. Hän on itse asiassa elokuvan toisessa pääroolissa.
Ja nyt elokuussa 76 vuotta täyttävä Redford, amerikkalaisen elokuvakulttuurin toisinajattelija ja nuorten tukija (muista Sundance Institut ja Indepent-filmifestivaalit) uskaltaa näyttää kasvonsa ja kehonsa. Trimmiä löytyy kropasta, vaikka kasvoilla liikkuu jo vanhuuden liekki.
Ajankohtainen kommentti
Viime syksynä
muistaakseni lukija lähetti palautetta: Kunnon klassikkoja ei löydä
mistään katsottavaksi DVD-kopioina tai Blu Ray -tallenteina. Myös
Filmihullun pääkirjoituksessa on valitettu samasta asiasta.
Tarjonta supistuu. Yle Teema yrittää, mutta yksi klassikko viikossa
on aika vähän.
Kino-Palatsissa otin
luettavaksi uuden Voima-lehden – onko siinä enää muuta kuin
tekovasemmistolaisuutta ja hirveästi ilmoituksia. Takasivulla,
alhaalla pisti silmään Rosebud-leffakaupan ilmoitus. Rosebud myy
tuotteitaan Kiasmassa, Kaapelissa, Kolmella Sepällä, Korjaamossa,
Kurvissa, Tiedekulmassa ja nyt Kuopiossa. Ja jos on uskomista
ilmoitukseen, niin Rosebudilla on satojen klassikoiden varasto. Että
nyt passaa mennä ostoksille.
Silmään pistivät 400
keppposta, Hiroshima, rakastettuni, Fassbinder-sarja, Jules ja
Jim, Polkupyörävaras, Kieslowskit, Rooma, avoin kaupunki, Yö,
Punaiset kengät, Enoni on toista maata, Lili Marlene jne.
Voi hyvä ihme! Niin sitä
pitää, Rosebud!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti