Kesäkauden huippuensi-iltoja on ollut Terrence Malickin runollisen kaunis rakkaustarina To the Wonder, jossa kamera tunnelmoi tilanteissa ja tapahtumissa. Niin kuin yleensä todellisuudessa elokuvassa näytetään, miten rakkaus syttyy ja kuolee sittten aikanaan. Elokuvan tunnelmia leimaa surumielisyys. Malickin hyvin omaelämäkerrallisessa elokuvassa Ben Affleck esittää Neiliä, joka rakastuu Pariisissa yksinhuoltaja-Marinaan (Olga Kurylenko). He muuttavat Oklahomaan, Marinan 10-vuotias tytär tulee tietenkin mukaan. Kaikki tämä on suoraan ohjaajan elämästä.
Terrence Malick (s. 1943 Wacossa, Texasissa) harjoittteli elokuvan ohjaamista 1960-luvun lopulla The American Film Institutessa. Malick debytoi 1973 sensaatiomaisesti Badlandsilla, jossa murhan tehnyt nuorukainen (Martin Sheen) pakenee alaikäisen tyttöystvänsä (Sissy Spacek) kanssa. 1978 valmistui Richard Geren näyttelemä runollinen Days of Heaven, joka sivusi lamaa ja köyhyyttä. Malick palkitttiin 1979 parhaan ohjaajan palkinnolla Cannesissa. Sittten Malick ei enää ohjannut pariin vuosikymmeneen.
Terrence Malickin hieno, pasifistinen paluuelokuva The Thin Red Line valmistui 1998. 2000-luvulla Malickilta on nähty New World (2005) ja Three of Life (2011), joista jälkimmmäinen on uutta kerrontamuotoa tavoitteleva muutaman ihmisen henkilöhistoria. Upea ohjaustyö, niin kuin tämä uusin To the Wonder, joka menee Maxim 2:ssa vain lauantaina ja sunnuntaina. Siitä kehittyy herkkä kolmiodraama, jossa kaksi naista joutuu pohtimaan suhdetta miehen rakkauteen. Elokuvan kiinnostava sivuhenkilö on espanjalaisen Javier Bardemin näyttelemä pappi, joka horjuu uskossaan.
Ajankohtainen kommentti
Uuno Turhapuro -elokuvat täyttivät
vasta 40 vuotta. Ainakin hanakasti kaikkea populaarielokuvaa
kommentoiva Yle-Uutiset muisti Uunoa. Eipä siellä kommentoida juuri
koskaan kunnon elokuvia. Olen kirjoittanut Uunoista aikanaan
ilkeästi, enkä mene muuttamaan suhtautumista. Annoin johonkin
Uuno-kirjaan haastattelun, olisiko siitä kulunut jo yli kymmenen
vuotta, ja siinä analysoin Spede Pasasen ja Ere Kokkosen luomuksia
aika monipuolisesti. Tässä totean, että Turhapuroissa ei aina
ärsyttänyt suinkaan Vesa-Matti Loiri, joka vasta nyt alkaa päästä
eroon Uunosta, vaan hutaisten tehty ulkoasu. Spede teki halvalla, ja
ikään kuin olisi ottanut käsikirjoituksen tupakkiaskin kannesta.
Ensimmäinen Uuno, nimeltään Uuno
Turhapuro, valmistui siis 1973. Uuno-invaasio jatkui aina vuoteen
1998, jolloin tuli Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies. Ere
Kokkonen lämmitti Spede Pasasen kuleman jälkeen vuonna 2004 vielä
Uunon, jonka piti olla yhteenveto. Jahkaava, fragmenttinen Uuno
Turhapuro – This is My Life ei tuonut aiheeseen mitään uutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti