Rankka virolainen murhenäytelmä * * * *

Laura Birn, Tommi Korpela kuva: Solar Films

Kirjailija Sofi Oksanen ammentaa romaaniensa aiheet Viron vaietuksi sanotusta lähihistoriasta ja nykyisyydestä. Muutama vuosi sitten ilmestynyt, palkittu ja kansainvälisesti levinnyt "Puhdistus" kertoi nuoren ja vanhan Aliide Truu´n tarinan niin neuvostomiehityksen Virossa 1940-luvun alussa kuin vuoden 1992 itsenäistyneessä Virossa. Romaani tuotiin Suomessa myös näyttämölle - tosin alunperin olikin kyse näytelmästä. Suomessa romaanista tuli valtava myyntimenestys.
Puhdistus-elokuvan maailmanensi-ilta ajoitettiin elokuun 30. päiväksi Tallinnaan. Ensi-illan ohella julkistettiin Sofi Oksasen uusi romaani "Kun kyykyset katosivat", joka palaa jälleen Viron lähihistoriaan. Tallinnaan matkusti Suomesta tuhatpäinen fanijoukko, joka vannoo Sofi Oksasen nimeen. Ensi-ilta- ja julkistamispäivänä Radio Yle 1:n kirjallisuustoimittaja Hannu Puttonen ehti jo ylistää uutta romaania. Perjantaina Suomessa ensi-iltaan tulevasta Puhdistus-elokuvasta ei lähetyksessä puhuttu mitään.
Puhdistus-elokuvan ohjaajaksi palkattiin Los Angelesissa kouliintunut Antti J. Jokinen. Hän on ansioitunut musiikkivideoiden ohjaajana. Vuosi sitten Jokinen dedytoi The Residentillä, epäonnistuneella Hollywood-kauhutrillerillä. Sofi Oksasen romaanin filmisovituksen ohjaajaksi Jokisen valinta oli riski, mutta ei pidä piehtaroida ennakkoluuloissa. Jokinen sai yrittää. Ja todella valtavalla energialla hän on tehnyt töitä. Jos tällaisen teoksen on saanut aikaan, niin ohjaajassa täytyy olla paljon visuaalista lahjakkuutta.
Puhdistus on rankan realistinen, raaka ja väkivaltainen kuvaus nuoren ja vanhan Aliide Truu´n elämästä. Elokuvan punaiseksi langaksi on määritelty rakkaus, petos ja uhraus. Aliide on rakastunut siskonsa Ingelin (Krista Kosonen) Hans-mieheen (Peter Franzén). Hansista tulee sodan aikana Viron metsäveljien innokas kannattajia, mutta hän joutuu myös piileksimään Aliiden ja Ingelin talon kellarissa.
Aliide aikoo pysyä hengissä, vaikka joka yö on pelättävä, että miliisi käy ovella. Aliide joutuu pettämään hengensä vuoksi. Hän ryhtyy myös kommunistiksi tyynnyttääkseen paikkakunnan miliisijohtajan (Tommi Salmela). Aliiden tuleva aviomies, puniikki Martin (Tommi Korpela) toivoo lojaalisuutta.
=======================================================================================
Antti J. Jokinen käyttää kiikkutuolia ja peseytymistä aikatasojen siirtymissä. Kerronnan detaljirikkauteen kuuluvat muun muassa viinalasin täyttö ja tupakan sytyttäminen. Kirveskin löytyy repertuaarista. Äänittäjä Kirka Sainion työ on huomattavan rikasta. Äänestä onkin kehitetty Puhdistus-elokuvan muuan tärkeä ominaispiire.
Vuoden 1992 vanha Aliide on katkeroitunut kommunisti, joka asuu yksin rähjäisessä talossa Viron syrjäisellä maaseudulla. Vasta itsenäistyneessä Virossa Aliiden sama talo saa toimia piinatun ja häväistyn nuoren naisen turvapaikkana. Hän on ihmiskaupan uhri Zara (Amand Pilke), joka pakenee mafiaa bordellista. Zara tietää, että iljettävä sutenööri (Kristjan Sarv) ilmestyy pian aseineen Aliiden talon ovelle.
Puhdistuksessa raakuudet, inhottavuudet ja väkivalta korostuvat - ehkä hetkittäin yli äyräiden. Täytyy heti todeta, että nyt ei ole kyse mistään viihdeväkivallasta, vaan väkivalta asetetaan yhteyksiinsä. Lyhyinä hengähdystaukoina kuvataan virolaista luontoa ja maisemaa.
Nyky-Viro esittäytyy ikään kuin huoratalona, jossa kapitalismi on antanut joillekin miehille luvan alentua raakalaismaisen käyttäytymisen tasolle. Sodanajan neuvosto-Viro näyttäytyy ilmiantojen, kuulustelujen, kidutusten, raiskausten ja teloitusten suljettuna saarena. Jos "kansakunnan vihollisia" ei lähetetä Siperiaan, niin henki ei ole kallis kotonakaan.
Jokinen on päässyt eroon musiikkivideoiden estetiikasta. Rauno Ronkainen on kuvannut kahden aikatason virolaisen tragedian melkeinpä perinteisenä, eeppisenä kertomuselokuvana. Tiina Paavilaisen ja Katrin Sipelgasin lavastustyössä ei ole mitään epäaitoa. Leikaaja Kimmo Taavilan leikkauksien dynamiikalla, hidastuskuvilla ja valaistuksen variaatoilla on pyritty vielä korostamaan kokonaisuuden ankaraa synkkyystasoa. Selvän riitasoinnun äänen ja kuvan yhteispeliin tuo Tuomas Kantelisen musiikki, jossa kuuluvat romanttiset sävelkuviot. Tai sitten ne pehmentävät järkyttävää tragediaa.
Puhdistus on myös näyttelijöiden elokuva. Antti J. Jokinen on panostanut tosissaan henkilöohjaukseen. Kaikki keskeiset roolit tulkitaan jopa loistavasti. Laura Birn nousee filminäyttelijänä ehdottomaan eturiviin, Tommi Korpela ja Peter Franzén óvat sinut henkilähahmojensa kanssa. Eikä ole uutinen Liisi Tandefeltin avoin, rohkea ja suora suoritus vuoden 1992 Aliidena, joka istuu kiikkutuolissa kuin Niskavuoren vanha emäntä. Niistä iljettävistä mieskuvista vastaavat täysillä Tomi Salmela ja Ristjan Sarv. Silti nostaisin kaikkien yläpuolelle nuoren Amanda Pilkkeen, jonka Zara-uhri on äärimmäisen raskas, henkistä ja fyysistä kanttia vaativa näyttelijätyö.

Ajankohtainen kommentti

Yle-kesän uusintapainotteisen ohjelmiston valopilkku oli HBO-esitys, Hagai Levin kirjoittama ja Paris Barclayn ohjaama Terapiassa, jossa irlantilaisnäyttelijä Gabriel Byrne (mm. Miller´s Crossing) tulkitsee elämänsä roolissa ikääntyvää terapeuttia Paul Westonia. Westonin oma elämä on hukassa. Hän pelkää sairautta ja alkaa uskoa, ettei osaa auttaa potilaitaan. Weston hakee apua kollegaltaan (Amy Ryan), mutta eivät taida aueta yksinäisyyteen jääneen miehen elämän solmut.
Terapiassa on ollut siinäkin mielessä hieno jaksoiltaan vajaan puolen tunnin keskustelusarja, että siinä on vieraillut hyviä elokuvanäyttelijöitä - esimerkiksi Dianne Wiest ja kesän uusinnoissa Debra Winger. Sarja on kiidättänyt nuoria näyttelijöitä eteenpäin. Tällä viikolla teatteriensi-iltaan Helsinkiin tulee Nick Caven kirjoittama ja John Hillcoatin ohjaama ryöstödraama Laittomat, jossa näyttelee nuori Mia Wasikowska. Neljä vuotta sitten puolalaissyntyisen äidin 17-vuotias tytär Mia näytteli Terapia-sarjan ensimmäisen kauden jaksoissa. Hän esitti aidon rehdisti urheilijatyttöjä, joka kärsi mielenterveysongelmista. Paul Westonin eli Gabriel Byrnen terapiaistuntojen "käsittelyssä" kypsyi kukkaan todellinen nuori näyttelijälupaus. Ennen 1930-luvun lamakauden ryöstödraamaa Laittomia Mia Wasikowska on ehtinyt esittää Jane Eyreä uudessa Charlotte Bronte -elokuvassa. Laittomissa Wasikowska on luonteva, arasti raikas ja vähän hauras - kuin uudestisyntynyt Cathy O´Donnell siinä kuuluisassa Nicholas Rayn nuoria puolustavassa lamakauden pakodraamassa He elävät öisin (1948).

P.S. Puhdistus-elokuvan kimmokkeena Ilta-Sanomat listasi viime lauantaina suomalaisia elokuvia, joiden taustalla on klassikkoromaani. Hyvin suppea lista oli - Juhaa, Ihmisiä suviyössä, Elokuuta, Palmua, Tuntematonta ja Niskavuori-elokuvia ja Pikku Pietarin pihaa. Listaan pitäisi ehdottomasti lisätä Teuvo Puron taitava Minna Canthin näytelmän filmisovitus Anna-Liisa (1922), Erkki Karun valloittava Kivi-komedia Nummisuutarit (1923), Nyrki Tapiovaaran mestarillinen Varastettu kuolema (1938), joka perustuu Runar Schildtin "Lihamylly"-novelliin (1919), Teuvo Tulion koskenlaskujaksosta kuuluisa Laulu tulipunaisesta kukasta (1938), joka on kuin suomalainen Don Juan -tarina, Matti Kassilan hieno Jarl Hemmer -elokuva Sininen viikko (1953), Erik Blombergin mainio Maria Jotuni -sovitus Kun on tunteet (1954), Ville Salmisen vaikuttava Unto Seppäs-filmatisointi Evakko (1956).
 Kuusikymmenluvulta muistamme tietenkin Mikko Niskasen Rintala-elokuvat Pojat (1962) ja Sissit (1963), 1970-luvulta Risto Jarvan testamenttielokuvan Jäniksen vuoden (1977), joka pohjaa Arto Paasilinnan parhaaseen romaaniin. Ja eipä unohdeta Pirjo Honkasalo ja Pekka Lehdon värikästä Tulipäätä (1980), joka perustuu Ilmari Rantamalan romaaniin "Harhama" (1909). Ei niinikään Ralf Långbackan vahvaa "teatraalista" esikoisteosta ja ainoaa esiintymistä elokuvan puolella Herra Puntilaa ja hänen renkinsä Matti (1980), jonka teksti ammennettiin Bertolt Brechtin ja Hella Wuolijoen näytelmästä.