Joona Tenan ohjaama ja Matila-Röhr -kaksikon tuottama Syvälle salattu on hieno psykologinen trilleri, jossa kumuavat vanhojen tarujen ja legendojen äänet. Mutta siinä näkyvät myös nykyajan luonnonsuojelulliset hankkeet ja ehkäpä lopulta menneisyyden salat, jotka on pakko paljastaa, jotta elämä voisi jatkua. Tapahtumat sijoittuvat pienelle itäsuomalaiselle paikkakunnalle. Väki on ennakkoluuloista ja hiukan ahdasmielistä.
Krista Kosonen esittää elämänsä roolissa juristiäiti Julia Mannerlaa, joka matkustaa pikkupoikansa kanssa lapsuutensa paikkakunnalle. Vanhemmat ovat toimineet kyläkoulun opettajina. Juristiäiti haluaa esitellä kyläläisille Pyhälammen suojeluohjelman. Kokouksiakin pidetään, paikkakuntalaisista jotkut - Peter Franzen, Kari Hietalaheti - tulevat juristille tutuiksi, mutta varsinaisesti tärkeäksi sivuhenkilöksi nousee Kai Lehtisen esittämä Leo-Ukki, joka on salannut tyttäreltään Pyhälammen traagiset tapahtumat. Ne paljastetaan lopulta veden päällä ja veden alla. Julia joutuu sukeltamaan syvälle menneisyyteen.
Joona Tena (s. 1965) on valmistunut vuonna 1998 Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen osastolta. Hän aloitti lyhytfilmien tekijänä jo 1990-luvun vaihteessa. Tenan ehkä paras lyhytfilmi oli erään sotilan tarinan punova Saattajat (1995). Sodan mielettömyys näkyy kuvastossa, ja temaattisesti on kysymys sotilaan yrityksestä pelastaa pikkutyttö sota-alueelta.
Lyhytfilmien (mm. Kulkurin taivas, Lapin poika) jälkeen Joona Tena siirtyi hiljalleen pitkän fiktion pariin. Esikoispitkä FC Venus valmistui vuonna 2005. Naisjalkapallojoukkueesta kertova elokuva oli hajanainen ja jotenkin ideatasolle jäänyt. Huumori kyllä toimi ja Tenan henkilöohjauksessa oli riittävää potkua. Käsikirjoitus olisi kaivannut vielä uuden hahmotuksen ja selkeyttämisen.
Uutuus Syvälle salattu osoittaa Joona Tenan kyvyn kertoa kuvalla ja luoda maisemallisia visioita. Tena vaihtelee taivasti ryösähtäviä jännitystehoja ja katsojalle mietiskelyyn tilaa antavia hiljaisuuden kuvastoja. Psykologisen trillerin ote pitää, ja etenkin vesisymboliikka on todella kiehtovaa. Kjell Lagerroosin kuvaustyö ja Juha Hakasen äänisuunnittelu ovat kotimaista huippuluokkaa. Myös musiikilliset tehot toimivat. Elokuvan todellinen "priimus motor" on nuori näyttelijä Krista Kosonen, joka tekee juristiäidin osassa lähes maanisen, hetkittäin hurjan räjähtäviin ja hetkittäin katseilla puhuviin pelon tunnelmiin syöksyvän näyttelijätyön.
Myös Kai Lehtinen on pitkästä aikaa hyvässä vedossa. Lehtisen ukissa ja salaisuuksien paljastajassa on karua miehistä jääräpäisyyttä. Mutta katsokaapa ratkaisevia loppukohtauksia, joissa Lehtisen kasvot melkein itkevät halua vapautua vihdoinkin puristavasta menneisyyden otteesta.
Ajankohtainen kommentti
Jari Tervon kirjoittama, Pirkka-Pekka Peteliuksen ohjaama ja Säihkyn tuottama tv-sarja Moska alkoi sunnuntaina Ylen TV1:n Kotikatsomossa. Tekijöiden on sanottu tutkivan viihdelehdistöä (sano: roskalehdistöä) suomalaisessa mediamaailmassa. Sen on todettu olevan jopa yhteiskunnallinen voima ja vaikuttaja. Kahdeksanosaisessa tv-sarjassa fokus on hinattu politiikan ja median välien tarkastelemiseen. Tervo on todennut haastatteluissa, joita on taas ilmestynyt tiuhaan eri medioissa (melkein heti hänen uusiman romaaninsa julkisuushehkutuksen jälkeen), että politiikan ja median suhde on nykyään jopa surrealistinen.
Onkohan? No, entisenä iltapäivälehden toimittajana Jari Tervo tuntee ainakin osan median toimintatavoista. Valitettavasti Moska-sarja on moskaa. Siinä ei ole mitään uutta roskalehdistä (esikuva on ilmeisesti Seiska), joskin ensimmäistä osaa katsoessani mieleen hiipi jälleen ajatus, että journalismin etiikka on Suomessa ainakin osittain hukassa. Moraali on myyty, rahalla saa, huoraaminen kannattaa ja politiikan hevosella pääsee, kun vain osa puukottaa puoluetovereita ja kanssaihmisiä sopivan tehokkaasti selkään. Toisaalta sarjan toteutus - ohjaus, näyttelijätyö ja kuvaus - on kuin Petelius rahaa säästääkseen olisi luovuttanut työn lukiolaisten videokerholle.
Itse sarja ei tähän vielä paneutunut, mutta ehkä Tervo ja Petelius ujuttavat sarjaansa myöhemmin jonkinlaisen eettisen tasapainon. Ja jonkin vastapoolin. Vaikutti kyllä siltä, että kaikki politiikka- ja media-asiat sekä roskan tekemisen ja julkaisemisen strategia tuli kerrotuksi jo tässä aloitusjaksossa.
Vielä tuosta vastapoolista. Moska-lehden toimituksessa aloittava nuori valokuvaaja voisi olla jatkossa sarjan kiinnostavin henkilö, jos hänestä tehtäisiin radikaali vastarinnan kiiski. "Kuulkaa päätoimittaja, nyt riittää, nyt pannaan piste valehtelulle ja ihmisarvon alentamiselle!" No, todellisuudessa se ei niin mene, koska jokainen pelkää työpaikkansa puolesta, mutta fiktiivisessä tv-sarjassa se voidana tehdä, jotta saataisiin jokin myönteinen viesti heitetyksi kotikatsomoon ja ehkä sitä kautta muhimaan suomalaiseen yhteiskuntaan.
P.S. Katsoimme tätä mediaani hoitavan poikani kanssa eilen Unkari-Suomi - karsintamaaottelun, jonka Ylen TV2 välitti Budapestistä. Lähetys alkoi klo 20.30. Nyt täytyy kehua Ylen uutta, energistä panostusta jalkapalloon. Puolen tunnin studio-osuus ennen ottelun alkua toimi hyvin. Kommentaattorit Juha Reini ja Erkka V. Lehtola ovat asiantuntevia, intohimoisia jalkapallon ystäviä ja edistäjiä. Lehtola käsittääkseni toimii nuorten valmennuksen parissa. Ylen Pariisin kirjeenvaihtaja Raine Tiessalo osoitti jälleen haastattelupätevyytensä myös jalkapallon alalla. Vasta hän kävi haastattelemassa puolustaja Jukka Raitalaa Espanjan Osasunassa. Nyt hän käsitteli Budapestissä unkarilaista juniorivalmennusta. Se vain, että ottelun selostaja saisi eläytyä enemmän peliin ja jättää triviatiedon jakelun vähemmälle.
Yle näytti saman matsin lisukkeineen samaan aikaan internetissä. Tuli mieleen, että kuka enää viitsii maksaa tv-lupamaksua, kun Ylen netti tarjoaa ikkunan kohta lähes kaikkeen, mitä televisiotarjonnassa on esillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti