sunnuntaina, lokakuuta 17, 2010

ELOKUVIENI MESTARITEOKSET 63

The Go-Between - Sanansaattaja (The Go-Between, Englanti 1971), ohjaus: Joseph Losey, käsikirjoitus Harold Pinter - L.P. Hartleyn romaanista, kuvaus: Gerry Fisher, musiikki: Michel Legrand, pääosissa: Julie Christie, Alan Bates, Margaret Leighton, Dominic Guard, Michael Redgrave. Tuotanto: John Heymann, Norman Priggen.



Amerikkalais-englantilainen Joseph Losey (1909-1984) oli tuottelias elokuvantekijä 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa. Nyt puhumme Loseyn englantilaisista elokuvista, joista olen todennut jo aikaisemmin 1964 valmistuneen Palvelijan nerokkuuden. Mutta 1970 julkaistu Hahmot maisemassa, tämä The Go-Between ja 1972 esitetty Trotskin salamurha todistavat, että Losey ei ollut menettänyt otettaan.
Trotskin salamurha on poliittisesti kiinnostava elokuva. Luulen, että 1930-luvulla Neuvostoliitossa (myös Suomessa) vieraillut vasemmistolainen Losey tilittää siinä suhdettaan kommunismiin. Richard Burton esittää hienosti Lev Trotskia, joka toimi Leninin apurina Venäjän vallankumouksessa. Trotskin kohtalona oli maanpakolaisuus, asettautuminen Mexico Cityyn. Siellä GPU:n neuvostoagentti suoritti Trotskin murhan 20.8. 1940. Loseyn elokuva perustuu Nicholas Mosleyn kirjaan. Myös Isaac Deutscherin Trotski-elämäkerta oli Loseyn innoittajana.
Trotskin salamurha on kronikka ja jännityskertomus, jossa keskitytään loseymaisesti murhaajan ja murhattavan kohtaamiseen. Sen ja maataiteellisesti kiehtovan Hahmot maisemassa -elokuvan välissä valmistunut The Go-Between - Sanansaattaja on Joseph Loseyn tuotannon helmiä. Kohottaisin muiksi helmiksi amerikkalaisen Laittoman kaupungin ja englantilaiset 24 tuntia armonaikaa, Erotiikkaa, Eeva ja tietenkin tuon kaikkein hienoimman Losey-elokuvan Palvelija.
=====================================================================================================
The Go-Between -elokuvan käsikirjoittaja oli jälleen maineikas englantilainen näytelmäkirjailija Harold Pinter. Hän muokkasi toimivan, monisäikeisen kokonaisuuden L.P. Hartleyn romaanista, joka kuvastaa kirjailijan nuoruuden muistoja. Elokuva on 1960-luvulla huipulle nousseen Julie Christien loistokkaimpia näyttelijätöitä. Michael Redgrave on suurenmoinen keski-ikäisenä miehenä, joka alustaa takautumana kerrottavat muistot katsomalla Norfolkin maaseudulla menneisyyden maisemaan.
The Go-Between - elokuvan muistelija saattaa maisemaan katsoessaan ajatella, että katkennut oksa metsässä voi olla merkki, liljankukasta nenään lehahtava haju voi palauttaa mieleen kaukaiset nuoruuden hetket, jotka on purettava. Losey väittää, että keski-ikäisen miehen on löydettävä muiston olennaisin sisin. Siksi ympäristöt, vuodet, asiat, ihmiset ja tunnelmat kieppuivat hänen päänsä ympärillä.
Muistelija oli samonnut jonkinlaisessa epätietoisuuden pimeydessä. Siksi hän oli joutunut turvautumaan peltoon ja metsään, katkenneisiin oksiin ja kukkiin, kasveihin, joiden edessä hänen silmänsä olivat herkistyneet ensimmäisen kerran sitten lapsuuden. Hän muisti varhaisnuoruuden ajan auringonlaskut norfolkilaisessa maaseutuyhteisössä, kun kuu ilmestyi hetimiten auringonlaskun jälkeen taivaan laidalle. Ja sitten kului yö ja lopulta uudessa auringonnousussa pellolle ilmestyi yläluokkainen nainen (Julie Christie), jonka rakkauden viestin tuo muistelija juoksi nuorena poikana toimittamaan naapurin palkkaviljelijälle (Alan Bates).
The Go-Between - Sanansaattaja kertoo jyrkästä luokkaerosta viime vuosisadan alkupuolen englantilaisessa yhteiskunnassa. Julie Christien näyttelemä yläluokkainen nainen voi tavata rakastettuaan vain salaa, ja ajan viestintävälineiden niukkuuden tähden kirje on ainoa vaihtoehto saada sana perille. Nuoresta pojasta (Dominic Guard) tulee tuo uskottu sanansaattaja, joka varhaispuberteetissa kokee kahden aikuisen ihmisen kielletyn rakkauden myös seksuaalisesti kiihottavana elementtinä. Mutta ehkä vasta keski-ikäisenä nuoruuden maisemaan katsoessaan sanansaattaja ymmärtää, että hän joutui samalla manipuloiduksi luokkapeliin.
The Go-Between - Sanansaattaja on esteettisesti Joseph Loseyn kauneimpia elokuvia. Gerry Fisherin täydellinen maisemakuvaus elähdyttää, mutta otokset ihmiskasvoista ja henkilöiden tunne-elämän liikahduksista ovat kuvaajan tarkan havainnoinnin vallassa. Joseph Losey tarkentaa hillitysti kahvikuppien äärellä huhujen ja kuiskausten anatomian. Elokuva on täynnä tunnelmaa ja ilmapiiriä. Eikä voisi olla yläluokkaisesti kuvaavampaa, kun Losey tiivistää henkien taistelun krikettiottelun tuoksinaan.
=====================================================================================================
Elokuvaohjaaja Joseph Losey
Trotskin salamurhan aikoihin Joseph Loseyn ohjauksellinen ote alkoi hiukan laantua (aiheesta on tätä kirjoittaessa ilmestynyt Bertrand M. Patenauden teos "Stalin´s Nemesis: The Exile and Murder of Leon Trotsky"). Toki Baden-Badenissa, Etelä-Saksan Schwarzwaldissa, kuvattu Romanttinen nainen (1975) ja Alain Delonin näyttelemä, Ranskan miehitykseen aikaan sijoitettu Mr. Klein (1977) edustivat vielä parasta Loseytä. Samoin oopperafilmi Don Giovanni (1979) oli barokkisuudessaan mahtava työ.
Jospeh Losey jäikin pidemmäksi aikaa Ranskaan. Hän ohjasi Pariisin oopperassa. Toisen maailmansodan jälkeisen elokuvataiteen transattlanttinen mestari palasi vielä 73 vuotiaana Englantiin. Syöpään sairastunut Losey ohjasi 1984 lontoolaiseen naisten kylpylään sijoittuvan teatterinomaisen Steamingin, joka on kieltämättä kalsea elokuva.
Tai otan takaisin: Testamenttielokuvassaan Jospeh Losey ikään kuin palaa 1940-luvun amerikkalaisen tuotantonsa (Laiton kaupunki, Vihreätukkainen poika, The Prowler, The Big Night) ja film noir -melodraamaan. Foster Hirsch tiivistikin 1980 hienosti Loseyn temperamentin toteamalla hänen tunteneen enemmän viehtymystä tuomion ennustuksiin kuin moraalisen vakuuttamiseen ja uudestisyntymisen selostuksiin.Vaikka Steaming on selvä pettymys Loseyn tuotannossa, niin se toteuttaa Hirschinkin huomion ohjaajan tilakäsityksestä ja pakkomielteisestä kiinnostuksesta suljetun kuvan ympyrästä. (Hirsch-lausunnot on otettu Matti Salon "Seinä vastassa" -kirjasta, joka julkaistiin Suomen elokuva-arkiston sarjassa 1982).

Ei kommentteja: