Arkistoistani löytyy pieni merkintä, että ranskalaisen Eric Rohmerin rakastetuin elokuva Yöni Maudin luona on saanut ensi-iltansa 16.10. 1970 Ritzissä, Suomi-Filmin paraatiteatterissa Etel. Hesperiankadulla. Olin myös merkinnyt tarkasti elokuvan kreditit eli tekijätiedot. Tein 1960-luvun toisella puoliskolla tekijäluetteloita Suomessa ensi-illan saaneista elokuvista. Niitä julkaistiin Kinolehdessä, jonka ihanan päätoimittajan Maire Haahdin kanssa yhteistyöni oli sujuvaa ja laajaa (rahapulassa hänelle saattoi kiikuttaa jutun mistä tahansa elokuva-aiheesta).
Ensi-iltatietoja oli julkaistu 1950-luvun puolivälistä Akateemisen Filmikerhon kustantamassa "Elokuvan vuosikirja Studiossa". Kun Studion julkaiseminen loppui 1960-luvun alkupuolella, Kinolehti oli ainoa paikka, jonne ensi-iltaelokuvien luetteloa saattoi koota. Tiedot löysin yleensä kolmesta lähteestä: ulkomaisista elokuvalehdistä (Films and Filming oli ainutlaatuinen), kirjoittamalla ne muistiin pimeässä salissa elokuvan alkuteksteistä ja elokuvien vuokraamoista eli maahantuontiyhtiöistä (vierailin usein Mikonkadun Adams-Filmin Lasse Åbergin luona, sillä yhtiön tuomista saksalaisista elokuvista ei saanut oikein muuten tekijätietoja kuin Saksasta tulleista broshyyreistä).
=====================================================================================================
Tiesimme Ritzin ensi-illan aikaan, että Yöni Maudin luona -elokuvan ohjaaja Eric Rohmer kuului Ranskan uuden aallon ydinryhmään Godardin, Truffautin, Chabrolin ja Rivetten ohella. Rohmer oli kymmenisen vuotta kollegoitaan vanhempi. Hän oli aloittanut kriitikkona kuten työtoverinsa. Rohmer oli toiminut ydinjoukon elokuvalehden Cahiers du Cinéman päätoimittajana. Hän ohjasi elokuvia harvemmin kuin rakkaat työtoverinsa.
Eric Rohmerin tuotanto käsittää runsaat kaksikymmentä pitkää elokuvaa, useita lyhytfilmejä ja tv-töitä. Esikoisteos Leijonan merkki valmistui 1959. Syvästi katolinen ohjaaja määritteli elokuvansa tutkielmaksi synnistä, katumuksesta, armosta ja pelastuksesta. Aikalaiskriitikot huomauttivat, että elokuva on pohdiskelua kaupungilla. Pariisista, suurkaupungista tulikin Eric Rohmerin elokuvien olennainen tapahtumapaikka, vaikka hän saattoi piipahtaa maaseudunkin rauhassa.
Eric Rohmer oli moralisti ja realisti. Hän oli mietiskelijä, joka tutki satunnaisuuden ja todennäköisyyden ilmentymiä. Hän oli kuvan ja sanan tarkka yhdentäjä. Eric Rohmerin tuotannon ensimmäiset kuusi elokuvaa saivat alaotsakkeeksi "Moraalisia tarinoita". Sarjaa seurasivat "Komedioita ja sananlaskuja" ja "Neljän vuodenajan tarinat".
Yöni Maudin luona on ensimmäisen sarjan kuuluisin elokuva, mutta myös 1970 valmistunut Clairen polvi on huomattava. Toisen sarjan elokuvista ironinen Ihana avioliitto (1982) vakuutti, ja vuodenaikojen tarinoista 1991 julkaistu Talvitarina on taiturimainen ohjaustyö. Kaikissa näissä elokuvissa Rohmer tutkailee ihmisen moraalisia valintoja, rakkauden ehtoja ja - voisiko sanoa - oikean elämänkumppanin mahdollista löytymistä.
Yöni Maudin luona on Eric Rohmerin tuotannon avainteos. Siihen sopii hyvin ohjaajan oma luonnehdinta: "Mies tavoittelee sillä hetkellä ulottumattomissa olevaa naista, mutta joutuukin samalla toisen naisen läheisyyteen." Liikehdintä A:n, B:n ja C:n välillä määritteli Rohmerin myöhempienkin elokuvien henkisen poljennon.
Rohmer asetti Yöni Maudin luona - elokuvassa naiseuden, naisen halun ja onnen kahden miehen, katolilaisuuttaan varjelevan, pascalilaisen Jean-Louisin ja marxilaisuutta edustavan Vidalin välimaastoon. Rohmerin mukaan elokuva ei ole suinkaan tarina, jossa on moraali, vaan tarkoitus oli käsitellä vähemmän sitä mitä ihmiset tekevät ja enemmän sitä mitä heissä tapahtuu. Rohmer näki elokuvataiteen lähempänä romaania kuin teatteria.
Täydellisesti onnistunut Yöni Maudin luona on rohmerilaisittain pikemminkin ajatusten kuin toiminnan elokuvaa. Eli: Elokuvan ihmiset paljastavat, mitä he ajattelevat miesten ja naisten välisistä suhteista, intohimosta, ystävyydestä, ikävystymisestä, työstä, vapaa-ajasta. Nykykatsoja saattaa nyrpistellä nenäänsä: Ei mitään toimintaa!
Ei todellakaan, ja kauhistuttaako kun sanon, että Rohmerin elokuvassa puhutaan paljon. Olennainen on jakso, jossa Jean-Louis Trintignantin esittämä Jean-Louis kohtaa marxilaisen yliopisto-opettaja Vidalin. Sisäpiirin tiedon mukaan Vidal ja tämän esittäjä Antoine Vitez ovat identtisiä. Rohmer ja Vitez kirjoittivat yhdessä Jean-Louisin ja Vidalin kohtaamisdialogin.
Ranskalaisen elokuvan ekspertti Sakari Toiviainen tutki kohtaamisdialogia ansiokkaassa esseessään "Yöni Maudin luona" (Filmihullu/5/1970): "Vidal toteaa: Oletetaan, että on 90%:n todennäköisyys, että historialla ei ole mieltä. Kuitenkin minun täytyy veikata tuon 10%:n prosentin eli historian mielekkyyden puolesta, koska se on ainoa asia, joka oikeuttaa elämäni ja toimintani."
=====================================================================================================
Ohjaaja Eric Rohmer |
Oliko Eric Rohmer ennen kuolemaansa vielä samaa mieltä, jää arvailtavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti