Muistan kesän 1993, kun isossa Bristolissa sai ensi-illan 2.7. Renny Harlinin superväkivaltainen Cliffhanger ja viereiseen pieneen Bristol 2: een tuli samana päivänä Pekka Karjalaisen valloittava matkakomedia Hysteria. Muusikkona nykyisin toimiva Sam Huber loisti pääosassa Karjalaisen elokuvassa. Eli: samassa teatterikompleksissa olivat samaan aikaan esityksessä kahden suomalaisen ohjaajan elokuvat, mutta mitään yhteistä tekijöiden välillä ei ollut.
Vakavasti elokuvataiteeseen suhtautuva Pekka Karjalainen on opittu tuntemaan suomalaisen elokuvan monitoimimiehenä, hän toimii äänisuunnittelijana, mutta säveltää myös elokuvamusiikkia. Karjalaisen toinen kokoillanelokuva oli Kummeli Jackpot, kaupalliseksi suunniteltu komediapotpurri, jossa ohjaajan käden jälkeä ei näy. Hysteria oli persoonallinen pikkuelokuva, lupaava Karjalaisen ohjaajan uran kannalta. Valitettavasti Karjalaisen ura on takkuillut.
Vierailin luennoimassa 1998 vammaisten Kynnys r.y:n tilaisuudessa Ruoholahdessa. Luentoni jälkeen esitettiin Pekka Karjalaisen lyhyt draamaelokuva Minäkin rakastan sinua, jossa kuvataan aidosti CP-vammaisten ja heidän ohjaajiensa elämää hoitokodissa. Kari-Pekka Toivonen näytteli sairaanhoitaja Jyrtsiä, joka suhtautuu liberaalisti vammaisnuorten väliseen rakkauteen. Ellokuvan hieno motto kuuluu: "Rakkaudessa kaikki ovat yhtä terveitä ja ilman rakkautta kaikki yhtä vammaisia."
=====================================================================================================
Majander luottaa nuoriin kehitysvammaisiin ja suo heille tilaa, vapautta elää ihmisarvoista elämää. Majander joutuu kuitenkin tappelemaan konservatiivisen hoitaja Tossavaisen (Svante Martin) kanssa. Tossavainen on vanhan koulun mies, jonka mielestä nuoria täytyy valvoa, pitää heidät erillään ympäröivästä normaaliyhteiskunnasta.
Outi Kero ja Elena Leeve näyttelevät kehitysvammaisia tyttöjä, jotka kamppailevat tutkainta vastaan. He uskovat selviytyvänsä omillaan kylmässä ja kovassa maailmassa. Tytöt ovat kehitysvammaisten tärkeä eturyhmä, joka levittää vapauden tuulia hoitokotiin. Elokuvan kiinnostavin henkilö on punkkari Sauli (Sami Helle), jonka lausuttavaksi on kirjoitettu totuuksia maailmasta ja suomalaisesta yhteiskunnasta. Käsikirjoittaja Leena Virtanen on ladannut tarinaan aihetta selittäviä osviittoja.
Vähän kunnioitusta on perusvireeltään sympaattiseksi tarkoitettu elokuva. Se on tehty avaamaan valtaväestön silmiä. Hyvä niin. Pekka Karjalainen onkin panostanut paljon elokuvaansa. Yle Radio 1:n Kultakuumeesta olin kuulevinani, että käsikirjoitusta kirjoitettiin ja hiottiin vuosi. Näyttelijöitä prepattiin toinen mokoma päälle. Tällainen tarkka ja ahkera valmistelu on varmasti tarpeellinen toteutettaessa valtavirrasta poikkeavaa elokuvaa.
Mietin vain, olisiko kuvauksiin pitänyt salakuljettaa pisara Hysterian kaltaista iloa ja anarkiaa?
Ajankohtainen kommentti
.jpg)
Suomessa erilaiset mediat ottavat MM-kisoista kaiken irti. Päävälittäjä Yle panostaa massiivisesti televisioon, radioon ja internetiin. Lehtitalot syytävät tietoja ja videoita tietenkin verkon kautta kansalaisille, ja jopa mobiili on mukana välittämässä tunnelmia ja tuloksia kisoista. Teleoperaattoritkin ovat asialla.
Tämä todistaa jälleen teknologian ylivallasta, urheilun ylivallasta, mutta se todistaa myös jalkapallon attraktiivisuudesta, puoleensavetävyydestä. Paitsioon taitavat jäädä ne kaupalliset tv-kanavat - MTV3 ja Nelonen - jotka eivät voi lähettää otteluja Etelä-Afrikasta. Tilanne on kyllä muuttumassa, sillä Ylellä ei ole enää varaa välittää kaikkia niin sanottuja massoja kiinnostavia globaaleja urheilutapahtumia. Jääkiekon MM-kisat menivät jo ruotsalaisen mediajätin Bonnierin omistamalle MTV3:lle, ja jatkoa seurannee. Epäilen, että Yle välittää tulevina vuosina enää olympiakisoja, Ruotsi-Suomi -Yleisurheilumaaotteluja, Salpausselän hiihtokilpailuja ja Taitoluistelun EM- ja MM-kisoja.
=====================================================================================================
Ylen tv-lähetysten kisastudio ei vain uudistu. Samalla konseptilla mennään vuodesta toiseen, kisasta toiseen. Onneksi sentään Etelä-Afrikan kisojen studioon saatiin todellinen jalkapallon asiantuntija, entinen Ylen urheilutoimittaja Riku Riihilahti. Ylen tv-urheilun päällikön Kari Männyn siirryttyä äsken kaikessa hiljaisuudessa eläkkeelle toimituksessa on tajuttu, että jalkapallo vaatii osaamista ja hoksaamista, asiantuntemusta.
Tiedän, että medioissa halutaan nykyään suosia moniosaajia, joten urheilutoimittajankin täytyy selostaa ja kommentoida hiihtoa, taitoluistelua, pikajuoksua, keihäänheittoa, jääkiekkoa, jalkapalloa... Haluan silti kisojen seuraajana, että yhden suuren, maapalloa hallitsevan lajin asiantuntijat voivat vielä keskittyä täysin omaan lajiinsa.
Riihilahden hyvä oivallus oli kutsua kisastudioon toiseksi asiantuntijaksi Hollanti-Tanska -peliin S.C. Heerenveenissä pelaava, hauska ja sanavalmis Mika Väyrynen, joka palvelee tällä hetkellä Suomen armeijaa Lahden Hennalan urheilujoukoissa.
P.S. Samat julkkikset vierailevat kesälläkin kanavan kuin kanavan ohjelmissa. Arkisin MTV3:lla näkyvää mainosohjelmaa Mitä tänään syötäisiin K-Kaupalle tuottava Intervisio on päässyt Ylen TV1:n kesäohjelmistoon. Yhtiö tuottaa torstaisin, heti Ylen Tv-pääuutisten ja Urheiluruudun jälkeen tulevaa Kuningas Alkoholi -ohjelmaa. Intervision kesäuutuus alkoi kehnosti: Rosa Meriläinen lienee kuvitellut istuvansa viihdeohjelmassa, koskapa nauraa kikatti ja hohotti koko ajan. Toinen jakso meni sentään paremmin, vaikka tätäkin ohjelmaa vaivaa televisioon iskostunut tekopirteys. Ja ohjelma oli täynnä laiskasti katsomoon pompahtelevia kliseitä
Eiköpä viime viikon Kuningas Alkoholin studiossa istunut joka paikan Vexi Salmi, joka koko kevään tylsistytti katsojia MTV3:n Biisikärpäsessä. Ja Kuningas Alkoholin juontaja, julkkislääkäri Juhani Seppänen vieraili viime viikon tiistaina MTV3:n tekohauskassa viihdeohjelmassa Peilissä. Näin se piiri pieni pyörii.
Jännityksestä vapisten odotan tulevaa syyskautta: Ryhtyykö Intervisio tuottamaan Ylelle ohjelmaa Mitä tänään juotaisiin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti