MICHAEL CAINE VÄKIVALLAN MELSKEESSÄ * *

Lontoolainen Michael Caine (s. 1933) on 1960-luvun englantilaisen elokuvan säväyttäneitä näyttelijäpersoonia, josta kehittyi laadukas luonnenäyttelijä. Hän on viihtynyt sivuosissa, mutta vetänyt monta näyttävää pääroolia - niin Britanniassa kuin USA:ssa. Cainen iso läpimurto tapahtui 1965 Sidney Jr. Furien vakoojatrillerissä Salaisen agentin kansio. Vuosi myöhemmin valmistunut Alfie sekä sitä seuranneet Hautajaiset Berliinissä ja Miljoonan dollarin aivot vakiinnuttivat Cainen aseman. Hän liittyi saumattomasti vuosikymmenen muiden vahvojen englantilaisten miesnäyttelijätulokkaiden ryhmään - kuten Albert Finney, David Warner, Alan Bates, Terence Stamp ja Michael Yourk.
Kalamarketin vahtimestarin ja siivoojan poika Michael Caine jätti koulun viisitoistavuotiaana. Hän oli saanut kodinperintönään kyvyn puhua cockneyn murretta. Caine toimi lukuisissa ruumiillisissa ammateissa kunnes sai paikan teetarjoilijana lontoolaisissa teattereissa. Hän palveli brittiarmeijaa Koreassa ja Saksassa. Palattuaan kotiin Caine sai pieniä osia teatterista ja televisiosta. Rooli seikkailufilmi Zulussa vuonna 1964 avasi lopullisesti portit uuteen englantilaiseen elokuvaan, jossa olivat puhaltaneet arkirealistiset tuulet.
Michael Caine nähdään parhaillaan Helsingin teatteriohjelmistossa isossa pääroolissa Harry Brown -elokuvassa. Se sopii Cainelle, joka on pystynyt hyödyntämään elokuvassa nuoruuden kirjavia työkokemuksiaan. Elokuva on silti paha huti Michael Cainen uralla. Sitä ei voi muuta kuin pahoitella, kun muistaa Cainen persoonalliset suoritukset sellaisissa maineikkaissa elokuvissa kuin Tappakaa Carter (1971), Romanttinen englantilaisnainen (1975), Seikkailujen sankarit (1975), Kunniakonsuli (1983), Mona Lisa (1985), Hannah ja sisaret (1985) Ihana vapaus (1986), Oman elämänsä sankari (1999). Vaikuttaa kuitenkin, että Caine ei olisi tehnyt mitään kovin hyvää kymmeneen vuoteen.
Harry Brownissa Caine on väkivallan tehtailija, jonkinlainen Death Wish - eli Väkivallan vihollinen - elokuvien Charles Bronsonin inkarnaatio. Bronsonin roolihenkilö oli ammatiltaan arkkitehti, joka otti oikeuden omiin käsiinsä vaimonsa ja tyttärensä raiskausten jälkeen. Cainen Harry Brown on Lontoon levottomassa slummissa asuva leski ja entinen sotilas, joka kyllästyy katselemaan joka puolella rehottavaa huumekauppaa ja nuorisorikollisuutta. Koska virkvalta ei pysty puuttumaan ongelmiin, Harry Brown päättää toimia. Hiukan samalla tavalla kuten Charles Bronson 1980-luvun vastenmielisissä väkivaltaelokuvissa.
Daniel Barberin ohjaamassa Harry Brownissa ruokitaan katsojan alhaisimpia vaistoja. Olisi toivonut, että Michael Caine olisi jättänyt elokuvan väliin. Eipä silti, hienojen elokuvien lisäksi Caine on näytellyt lukuisissa kehnoissa töissä.

Ajankohtainen kommentti

Tulikohan tehtyä virhe, kun hankin UrhoTV:n maksukortin. Tilasin sen voidakseni seurata Veikkausliigan jalkapallo-otteluita niiltä paikkakunnilta, jonne en pysty fyysisesti matkustamaan. Urhohan näyttää liigan kaikki pelit. Kanavan tv-ottelut ovat heikkotasoisia. Selostus toimii silloin, kun J-P Jalo on äänessä. Futaajana tunnettu, Vuosaaren Viikinkien Tero Karhu rikastaa selostustaan näppärillä kielikuvilla, mutta harhailee liikaa sivuasioissa. Studio-osuudet toimivat osittain, ja eikö kanavan kannattaisi siirtyä Canal+:n esimerkin mukaisesti kommentaattorikaksikkoon, jonka mielipiteisiin ja asiantuntemukseen voisimme luottaa. Nyt studioon kutsutaan entisiä pelaajia ja valmentajia paikkakunnalta, jossa ottelu pelataan. Studiovieraiden taso on kirjava.
Ihmetystä herättää myös ala-arvoinen tv-tekniikka, eivät vain parin kameran köyhä otteluvälitys, vaan puoliajan pelaajahaastattelut, joiden aikana puhe ei ole synkassa kuvassa. Kuka tällaista jaksaa sietää nykyaikana, kun vielä Yle välittää samaan aikaan signaalia erinomaisesti kuvatuista Etelä-Afrikan MM-kisoista. Valitettavasti Ylen selostajat ovat heikkotasoisia, ei synny tunnetta, ei intohimoa vihreän veran draamaan. Ei se ole ihme, koska selostajat istuvat Pasilan kopissa. Paikallistunne jää saavuttamatta. Eikä pelaaja-haastatteluja voida tehdä. Tämä olisi voinut auttaa: Selostajien tueksi Martti Kuusela Pasilan kisastudiosta.
=====================================================================================================
Veikkausliigan joukkueet eivät ilmeisesti ole vieläkään tajunneet, että tuhannet silmäparit seuraavat Urhon kautta otteluita. Niitä vertaillaan MM-kisojen peleihin. Vaikka se on kohtuutonta, niin ei sille mitään mahda. En voinut ymmärtää, miten Kari Martosen valmentama JJK saattoi pelata viime viikon perjantaina hengetöntä ja löysää jalkapalloa. Ei mitään yritystä. Samanlaisia otteluita on nähty liikaa.
MM-kisojen aikaan Veikkausliigan seurojen olisi pitänyt panostaa täysillä peliin. Vai onko annettu periksi: Näin heikkoa on kotimainen jalkapallo, ei sitä tarvitse tulla katsomaan. Liigan toimistossa pitäisi herätä: Viimeisetkin, ne sydämensä Suomi-futikselle menettäneet katsojat putoavat kohta pois matseista.

P.S. Yleisradion entinen pitkäaikainen toimitusjohtaja Arne Wessberg siirtyi äskettäin UrhoTV:n hallituksen puheenjohtajaksi. Hallitusta uudistettiin muutenkin, sillä siihen nimitettiin maksutv-toiminnan ammattilaisia. UrhoTV:n toimitusjohtaja Ahti Leväaho siirrettiin lehtitietojen mukaan pois. Ruotsalainen Peter Ekelund ottaa vastaan toimitusjohtajan tehtävät. Sekä Wessberg että Ekelund ovat tunteneet toisensa maksutv-paketteja myyvän PlusTV:n hallituksesta.
Arne Wessbergin antaman haastattelun mukaan UrhoTv tähtää ennen kaikkea katsojaosuuksien kasvattamiseen netin avulla. Eikö sitä ennen kannattaisi hinata tv-lähetykset ammattitaitoiselle tasolle. Muutosta saatiinkin viime maanantaiksi, kun Urhotv näytti VPS-FC Lahti -ottelun Vaasasta. Tekninen taso oli kohentunut selvästi alun kuvakatkeilua lukuun ottamatta.