Elokuva-arkisto (nyk. Kava, Kansallinen audiovisuaalinen arkisto) aloitti kesäkautensa tiistaina Orionissa. Kesän ohjaajanimiä ovat ranskalainen Eric Rohmer, puolalainen Krzysztof Kieslowski ja suomalainen Rauni Mollberg. He kaikki ovat siirtyneet toisiin taivaisiin. Rohmer-esittely on siinä mielessä merkittävä, sillä lisäbonuksena nähdään uuden aallon ranskalaistekijän oman suosikkiohjaajan F.W. Murnaun elokuvia. Rohmer laati 1970-luvun loppupuolella väitöskirjan tilan ja avaruuden käsityksestä Murnaun Faust-elokuvasta, joka valmistui 1926 Saksassa.
Arkisto juhlistaa myös tämän hetken ainoan suomalaisen, täysin laatuelokuvalle omistautuneen Cinema Mondon 20-vuotista kautta. Vanhemman polven filmihullua kiinnostaa varmasti koko kesäkauden kestävä sarja "50 vuotta sitten", joka ponkaistiin vauhtiin tiistaina Alfred Hitchcockin Psykolla (1960).
Arkiston ohjelmistosuunnittelija Antti Alanen on valinnut vuoden 1960 sadosta sarjaan Antonionia, Bergmania, Kurosawaa, Buñuelia, Powellia, Loseytä ja Franjua. Näiltä ohjaajilta esitetään sellaiset elokuvat kuin naiskuva Seikkailu, raiskausmoraliteetti Neidonlähde, Hamlet-vaikutteinen Pahat nukkuvat hyvin, meksikolainen moraliteetti Neitsytsaari, tirkistelydraama Peeping Tom, rikollisdraama Sementtiviidakko ja perinnön odottamista analysoiva Valokeila murhaajaan.
Vuoden 1960 sadosta Orioniin on kelpuutettu myös Marlon Brandon ainoa ohjaustyö Vihan riivaama, persoonallisen ranskalaisen ohjaajan ja runoilijan Jean Cocteaun Orfeuksen testamentti, neuvostofilmin tyylitaiturin Josif Heifitsin Nainen rannalla, ranskalaisen Claude Sautetin läpimurto-ohjaus Rikolliset. Puolalaista tasoa edustaa Jerzy Kawalerowizin Nunna ja paholaiset, joka on surrealistinen riivausdraama 1960-luvulta. Erikoisuutena tarjotaan Elvis-elokuva Cafe´Europa ja kuuluisan visionäärin, erikoistehostetaituri Ray Harryhausenin Gulliverin matkat.
"50 vuotta sitten" -sarjasta jää kaipaamaan Federico Fellinin Ihanaa elämää, Luchino Viscontin Milanoon muuttavan etelän perheen kronikkaa Roccoa ja hänen veljiään, Billy Wilderin Poikamiesboksia, John Fordin westerniä Mustaa kersanttia, Jasujiro Ozun tunnelmallista Myöhäistä syksyä, Otto Premingerin komeaa Exodusta, Richard Brooksin ytimekästä Huijarisaarnaajaa, Karel Reiszin arkirealistista englantilaista Lauantai-illasta sunnuntaiaamuun -elokuvaa.
Viisikymmentä vuotta sitten valmistuivat myös Elia Kazanin runollinen Joki tulvii -elokuva, Jacques Demyn aistillinen Lola, Fritz Langin saksalainen Mabusen 1000 silmää, Jean-Luc Godardin kaunis väripaletti Nainen on aina nainen, Robert Bressonin harras Papin päiväkirjaa, Nicholas Rayn vähän esitetty Paholaisen hampaat ja - miksei - kotimaisista Maunu Kurkvaaran Autotytöt.
Tv-kanava Nelonen panosti viime vuosikymmenen toisella puoliskolla vahvasti jalkapalloon. Matti Even ja Pasi Rautiaisen studiosta vetämät Mestareiden liigan pelit olivat käsite. Nelosen Urheilukanava näytti myös Suomi-futista, Tuomas Virkkusen erinomaisten selostusten ryydittämänä. Olipa Nelosella muistaakseni maanantai-iltana analyyttinen jalkapallomakasiini 4-4-2, jossa etenkin Suomi-futiksesta keskusteltiin mielekkäästi Even johdolla. Sitten Nelonen hylkäsi kotimaisen jalkapallon. Mainostajat pitivät ilkeisesti enemmän kiekosta ja Moto GP -ajoista.
Onneksi MTV3 on tullut uusilla konsepteilla mukaan jalkapallon esittelyyn. Lauantaiaamun makasiiniohjelma FUTIS + on virkistävä ilopilleri futiksen ystäville. Sanavalmiit valmentajasuosikit Pasi Rautiainen ja Keke Armstrong pitävät hyvää tuulta yllä studiossa juontaja Tuomas Tahvanaisen johdolla (maikkarille jokin vuosi sitten siirtynyt entinen Ylen urheilutoimittaja). Ohjelman ensimmäisellä puoliskolla käsitellään Suomi-futista, Veikkausliigan tilannetta ja tuodaan ruutuun henkilökuvia. Toinen puolisko on omistettu kansainväliselle jalkapallolle.
Toki FUTIS + on pinnallista urheiluviihdettä, jossa pääasiaksi tahtoo kohota Pasin & Keken keskinäinen hauskanpito. Naurua riittää ja kommentit sinkoilevat. Jos analyyttisiä tv-ohjelmia ei enää voi tehdä jalkapallosta - edelleen on ikävä Nelosen 4-4-2 -panostusta - niin täytyy sitten hyväksyä tällainen pintaviihde. Hyvä, jos edes jossakin ohjelmassa, edes jollakin kanavalla, halutaan edistää suomalaista futista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti