Isän sairaus rassaa perhettä * *


Naisohjaajat ovat rynnistäneet voimakkaasti uuteen kotimaiseen elokuvaan. Mainittakoon vain sellaiset lahjakkaat tekijät kuten Johanna Vuoksenmaa, Mari Rantasila, Lenka Hellstedt, Hanna Maylett, Saara Saarela ja Zaida Bergroth. Vielä ei kuitenkaan voi sanoa, että kaikki ohjaajat olisivat päässeet huipulle - ehkä vain Bergroth.
Helsingin ohjelmistoon otettiin äskettäin Saara Saarelan uusi ohjaustyö Väärät juuret. Aikaisemmin olemme nähneet Taideteollisen korkeakoulun elokuvalinjalta valmistuneelta Saarelalta (s.1971) lupaavat elokuvat Kuningas Hidas (2000), Hengittämättä ja nauramatta (2002) ja Jako kahteen (2004). Saarela on ohjannut myös tv-sarjoja (mm. Kultakuume.com) - äskettäin TV1:n Kotikatsomossa pyöri kaksiosainen Juurikasvua. Ei Saarela aivan ole lupauksiaan lunastanut.
Väärät juuret tempautuu toimivasti uusperheen arkitodellisuuteen. Saara Saarela haluaa selvittää, miten uusperheessä eletään, mutta samalla hän kertoo isästä (Pertti Sveholm) ja perinnöllisen sairauden sietämättömästä painosta. Isä kärsii sairaudesta, mutta hän ei ole rohjennut puhua siitä lapsilleen. Isän terveyden heikentyessä voimakastahtoinen äiti (Milka Ahlroth) päättää ottaa ohjakset käsiinsä.
Väärissä juurissa Kuuran perheen lapsia esittävät Niko Saarela (Sakari), Emma Louhivuori (Pihla) ja Silva Robbins (Lumi). Sakari on isän edellisestä avioliitosta. Pihla on teini-iässä ja Lumi on adoptoitu Kiinasta. "Väärien juurien" paljastuminen aiheuttaa kaaoksen perheessä. Mutta äiti on sitä mieltä, että menneisyyden salat täytyy paljastaa, sillä muuten eivät nuoret voi suunnitella tulevaisuuttaan.
===========================================================================
Seija Ahava ja ohjaaja Saarela ovat kirjoittaneet Väärien juurien käsikirjoituksen. Se vaikuttaa hiukan naivilta ja kliseiseltä. Eikä Saarelan ohjaus toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Hän ei saa henkeä kuviin, ei saa vauhtia hyvin aloitettuihin ja kotikutoisiksi lässähtäneisiin perhekohtauksiin. Olisiko elokuvan vaativa aihe kaivannut uuden, tuoreemman lähestymistavan. Sitä paitsi perinnöllisyystekijöiden analysoimiseenkin olisi pitänyt uhrata hieman enemmän aikaa.
Väärien juurien parasta antia ovat näyttelijätyöt. Ei liene mikään uutinen, että Pertti Sveholm loistaa isän roolissa. Sveholm on kuin kotonaan vanhojen huonekalujen parissa. Milka Ahlroth on suloinen viisaana äitinä, joka haluaa pitää uusperheen kasassa. Hienossa kohtauksessa Ahlroth harrastaa talvista uintia.
Miellyttävää elokuvassa ovat ulkokuvat. Kuvaaja Rauno Ronkaisen otoksissa on kaunista elegisyyttä. Nyt ollaan talvisessa todellisuudessa, joskin hyvin epävakaassa ja vaihtelevassa. Lumi on olennainen osa elokuvan kuvastoa. Elokuvan kuvauspaikkana on käytetty Oulua. Pohjoisen poikana olisin kaivannut näyttävimpiä kuvia Oulusta. Nyt kaupunki tahtoo jäädä pelkäksi taustaksi.

Ajankohtainen kommentti

TV1:n Kotikatsomo esitti maanantaina ennakkoon kohutun tv-elokuvan, jonka nimi oli ytimekkäästi Pääministeri. Kysymys oli Timo Harakan ja Antti Karumon kirjoittamasta ja Jyri Kähösen ohjaamasta draamasta, jossa palataan kevään 2003 eduskuntavaalit voittaneen keskustan puheenjohtajan Anneli Jäätteenmäen kujanjuoksuun. Saadakseen pontta vaalikampanjaansa Jäätteenmäki sai hankittua sisäpiirin salaista faksitietoa USA:n Irak-suunnitelmista presidentin kansliasta. Jäätteenmäestä tuli pääministeri, mutta hänen tietohankkeensa paljastui ja hän joutui viemään alkukesällä 2003 erokirjeensä Tasavallan presidentille Naantalin Kultarantaan.
Pääministeri-draama ei ollut nimeksikään tiivistä tai sykkivää draamaa. Tv-elokuva oli kirjoitettu kieli keskellä suuta. Nyt ei loukata ketään muuta kuin keskustan Mauri Pekkarista, jonka pekkarointi on vuosikausia ollut median käyttövoima. Jonna Järnefeltin esittämä Jäätteenmäki vaikutti näköispatsaalta, mutta ilmeisesti käsikirjoituksen ohuus ja ohjauksen löysyys pakottivat näyttelijän enemmän pälyilemään kuin rakentamaan elävää henkilökuvaa. Vaikutti myös siltä, että näyttelijällä ei ollut kovin sisäistettyä käsitystä suomalaisesta politiikasta ja valtapelistä. Ei sitä voi vaatiakaan, mutta tekstistä ja ohjauksesta olisi tarvittu paljon enemmän apua ja tukea.
===========================================================================
Tekijät ovat nimittäneet tv-elokuvan tulkinnaksi vuoden 2003 tapahtumista. Tulkinta oli niin heiveröinen ja epäselvä, että esimerkiksi Jäätteenmäen aviomiehen asema ja työ jäivät täysin käsittämättömiksi (eikö uskallettu sanoa, että hän on Ylessä töissä). Draamaan oli ympätty tarjoilija-äidin ja tämän lahjakkaan voimistelijatyttären väkinäinen osuus.
Koomiseksi tv-elokuvan teki Matti Vanhanen -nimisen keskustapolitiikon henkilökuva. Hänet nähtiin sympaattisena sovinnon miehenä, joka saapuu tv-elokuvan lopussa rauhoittelemaan pääministerin paikalta eronnutta Jäätteenmäkeä. Mitenkään ei viitata eron jälkeiseen poliittiseen tilanteeseen, jossa Matti Vanhanen nousi keskustasta uudeksi pääministeriksi.
Hei tekijät! Naisen asema jäi käsittelemättä. Olisi nyt odottanut räväkän vertailevan kannanoton kevään 2003 ja kevään 2009 poliittisista tapahtumista. Miksi nainen joutuu eroamaan pienen faksiliikenteen tähden kuin kerta heitolla, mutta kaikenlaisissa kohuissa viime vuosina ryvettynyt miespääministeri sen kuin porskuttaa. Tämän tuhannen taalan paikan tekijät hukkasivat täysin.
P.S. Mauri Pekkarista näytteli Pääministerissä Pertti Koivula, ei Ilkka Koivula kuten dramaturgi-kriitikko Outi Nyytäjä väitti eilen Tuomas Enbusken erinomaisessa keskusteluohjelmassa Yle Radio 1:ssä.