Kiperä kuulustelu sodan aikana * * *




Jörn Donner (s. 1933) on palannut elokuvaohjaajaksi. Kriitikko, kirjailija, tuottaja ja ohjaaja Donner tunnetaan Suomessa yhteiskunnallisena keskustelijana ja poliitikkonakin, samoin takavuosina hätkähdyttäjänä.
Donnerin merkitys suomalaisen elokuvakulttuurin edistäjänä oli merkittävä 1950-luvulla. Hän oli perustamassa elokuva-arkistoa. Hän oli näkyvä vasemmistolainen lehtimies, mutta harva muistaa, että Donner työskenteli 1960-luvun alussa elokuvakriitikkona tukholmalaisessa Dagens Nyheter -lehdessä. Tämä tehtävä kasvatti Donnerista elokuvaohjaajan. Ja vieläkin Donnerin ruotsalaiset elokuvat Syyskuinen sunnuntai (1963), Rakastaa (1964) ja Poikkiparru ovat parasta, mitä monitoimimies on luonut. Niin, tietenkin pitää huomioida ystävyys Ingmar Bergmanin kanssa, joka huipentui Oscar-patsaan hakuun tuottajan ominaisuudessa vuonna 1983 Fannysta ja Alexanderista.
Jörn Donner on kirjoitustöiden ohella tuottanut viime vuosina elokuvia. Jostain syystä hän on palkannut ohjaajaksi Lauri Törhösen, joka millä mittapuulla tahansa on Suomen heikoimpia filmiohjaajia. Nyt Donner on halunnut itse varmistaa tuottamansa elokuvan lopputuloksen. Kuulustelu on Jörn Donnerin paluu ohjaajaksi sitten 1980-luvun löysän Dirty Storyn. Tai ollaanpa tarkkoja: Joitakin vuosia sitten Jörn ohjasi kauniin, melankolisen dokumenttielokuvan isänsä Kain jäljiltä Siperiasta.
===========================================================================
Kuulustelu muistuttaa rakenteellisesti Jörn Donnerin parasta elokuvaa Poikkiparrua (1967), joka tapahtuu suurelta osalta ravintolan pöydän ympärillä. Poikkiparrussa Harriet Andersson esittää eläytyvästi pakolaista ja muukalaista Noomia, jolla on vaikeuksia luoda kontakteja Ruotsissa. Donnerin kamarielokuvan ohjaus oli tiivistä.
Kuulustelu on pienimuotoinen, jopa askeettinen "taskuelokuva". Se perustuu tositapahtumiin. Suojelupoliisimme historian vuosilta 1949-2009 kirjoittaneen Matti Simolan uunituoreessa kirjassa "Ratakatu 12" kerrotaan lyhyesti Kerttu Nuortevasta, jonka isä Santeri oli Neuvosto-Karjalan entinen presidentti. Kerttu oli saanut itänaapurissa Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissariaatin (NKVD) vakoilukoulutuksen.
Desantti Kerttu Nuorteva pudotettiin vuoden 1942 helmikuussa Suomeen. Hän toimi Suomessa tekaistulla nimellä aina syyskuuhun, jolloin hänet otettiin kiinni. Valpon kuulusteluissa Kerttu kertoi, että hänen piti ottaa yhteyttä muun muassa kirjailija Hella Wuolijokeen. Samalla Kerttu sai tehtävän raportoida tietoja Neuvostoliittoon.
Jörn Donnerin elokuva on Kerttu Nuortevan kuulustelun rekonstruointia. Minna Haapkylä esittää Kerttu Nuortevaa, jonka olemuksen kuvaaja Pirjo Honkasalo on tallentanut rajatusti filmille. Keskittyminen Nuortevan kuulusteluun, jota kolme suojeluspoliisin miestä vetivät, on Jörn Donnerin elokuvan suuri ansio. Samalla elokuva antaa hyvän käsityksen siitä sinisilmäisestä Stalin-ihailusta, johon Nuortevankin tapaiset suomalaiset kommunistit syyllistyivät. Donner näyttää pala palalta, hetki hetkeltä Nuortevan vastarinnan murtumisen. Äkkiä hän tajuaa, minkä tappokoneiston Stalin loi kansalaisiaan vastaan.
==========================================================================
Kuulustelua voisi pitää vanhan polven elokuvamiehen vastauksena nuorelle suomalaiselle nykyelokuvalle. Jossakin haastattelussa Jörn Donner on hiukan epäoikeudenmukaisesti syyttänyt nuoria suomalaisohjaajia muun muassa kameralla kikkailusta. Aivan kuin syytöksiensä tueksi hän itse on ohjannut elokuvan, jossa ei ole mitään liian suurta tai mahtavaa. Syytöksilta putoaa pohja, jos ajatellaan Jukka-Pekka Valkeapään hallittua Muukalaista tai Zaida Begrothin tuoretta Skavabölen poikia. Kyllä se kaikessa rankkuudessaan on nuoren ohjaajan ilmaisullisesti kypsä työnäyte, jonka rinnalla Donnerin elokuva kalpenee - mutta ei suinkaan kokonaan.
Jörn Donnerin ohjaustyöllä on arvonsa. Kuulustelu on kiinnostava asiaelokuva lähihistoriamme eräästä kipupisteestä, mutta eikö niukka kuvakieli toimisi paremmin pienessä tv-ruudussa.

Ajankohtainen kommentti

Kirjoitin viimeksi Ylen vetäneen rahoituskeskusteluun suurten urheilutapahtumien televisioinnin ja välittämisen. Ylen johdon mukaan niihin ei kohta ole varaa ilman erikoisjärjestelyjä. Ylen säästölinja pakottaisi yhtiön etsimään uusia maksajia. Jos näin kävisi, suuri osa suomalaisista kokisi varmasti tulleensa petetyksi. Niin suosittua on urheilun televisiointi Ylen kanavilla.
Tämän todistaa vaikkapa Finnpanelin elokuun 2009 katsojatilasto. Kymmenen katsotuimman ohjelman lista näytti TV2:n (Ylen urheilun pääkanava) puolelta tältä: Yleisurheilun MM su 23.8.2009 16:58 1 242 000, Yleisurheilun Ruotsi - Suomi la 29.8.2009 19:10 690 000 , Tv-uutiset pe 21.8.2009 18:50 621 000, Kakkosen kesäsää la 29.8.2009 19:05 597 000, Alueellinen uutislähetys pe 21.8.2009 18:53 563 000, Urheiluruutu la 29.8.2009 19:00 561 000. Yleisurheilun Kalevan kisat su 2.8.2009 16:00 506 000, Tv-uutiset, sää ja urheilu la 22.8.2009 22:12 495 000, Ajankohtainen Kakkonen ti 11.8.2009 21:00 463 000, Kesäillan valssi pe 14.8.2009 21:00 417 000, Tv-uutiset pe 28.8.2009 21:50 367 000, Mansikkapaikka to 27.8.2009 21:00 359 000, Jalkapallon Naisten EM su 23.8.2009 19:38 340 000.
Vertailun vuoksi kannattaa vilkaista Nelosen maksuttoman Urheilukanavan puolelle. Se on välittänyt muutaman vuoden ajan Veikkausliigan jalkapallo-otteluja. Matti Even studioisännnyys ja Tuomas Virkkusen selostus ovat toimineet loistavasti. Hyviä pelejäkin on nähty, mutta keskimääräinen tv-katsojamäärä on ollut 40 000. Se on hyvin alhainen luku Ylen välittämien urheilutapahtumien rinnalla. Saa nähdä sitten ensi vuonna, kun Veikkausliiga teki pitkän sopimuksen uuden maksullisen Urhotv- yhtiön kanssa.