ELOKUVIENI MESTARITEOKSET 9

Enoni on toista maata (Mon oncle, Ranska 1958) ohjaus: Jacques Tati, käsikirjoitus: Tati, Jacques Langrange, Jean L´Hote, kuvaus: Jean Bourgoin, pääosissa: Jacques Tati (Monsieur Hulot), Adrienne Servantie, Alain Becourt, tuottaja: Louis Dolivet.



Eletään vuotta 1969. Jacques Tati on saapunut 14.9. Helsinkiin. Hän osallistuu Playtimen erikoisesitykseen, sillä komedia on tulossa ensi-iltaan Suomessa. Playtimen maahantuoja on uuttera ja mikä parasta - filmisivistynyt Aili Kannel, jonka Kino-Filmi omistaa Helsingissä kaksi elokuvateatteria. Toinen on Mikonkadun Rea (nyt sen paikalla on ravintola) ja toinen Liisankadun Aula (tässä pikkuteatterissa toimi 1960-luvun lopulla elokuvakerho Studio).
Kannel on kutsunut päälehtien kriitikoita Rean sisätiloihin, joissa sijaitsee Kino-Filmin toimisto. Kun saavumme toimistoon huomaamme, että sohvalla Ailin vieressä istuu Monsieur Hulot eli ranskalainen koomikko-ohjaaja Jacques Tati. Illanvieton aikana selviää, että Tati haluaa tehdä elokuvia eurooppalaisen elämänmuodon ja elintapojen, kulttuurin ja teknologian muutoksesta.
Tuskin kukaan meistä edes tajuaa, että EU on jo olemassa, mutta nähtyämme Tatin Kino-Filmin tiloissa ja katsottuamme hänen suurimman elokuvansa Playtimen ymmärrämme vaistonvaraisesti, miksi Tati on luonut äärimmäisen tarkan ja kaikkia kliseitä välttävän kuvan modernista, metallin hallitsemasta kaupunkimaailmasta, johon ihmisyksilö hukkuu.
Kymmenen vuotta aikaisemmin katson koulukaupunkini Kino-Ratossa Jacques Tatin komediaa Enoni on toista maata. Se sai ensi-iltansa Ritzissa joulukuussa 1958, Suomi-Filmin maahantuomana (huomautettakoon, että näitä kahta maahantuojaa ei ole olut olemassa vuosiin). Emme tienneet Kajaanissa paljoakaan Jacques Tatista, mutta muistan lukeneeni kirjastossa arvostelun, jossa häntä verrattiin Charles Chapliniin.
Jacques Tatia alettiin kutsua 1950-luvun lopulla ainoaksi Chaplinin veroiseksi eurooppalaiseksi koomikoksi ja ohjaajaksi. Myöhemmin ymmärsimme, että Tati on poikkeuksellinen elokuvantekijä, hyvin erikoinen, samalla tavalla "absurdi" mutta olennainen kuin irlantilainen Samuel Beckett oli näytelmätaiteessa. Tati teki hyvin säästeliäästi elokuvia, pohti niitä vuosia ennalta ja pyrki perfektionismiin - kuten uransa kalleimmassa elokuvassa Playtimessa, joka tuotettiin 70 mm:n laajakankaalle varustettuna monikanavaisella stereoäänellä.
=======================================================================================
Jacques Tati (1908-1982) urheili nuorena ja harrasti klovneriaa. Hän ohjasi kolmisenkymme

ntä vuotta kestäneen uransa aikana kuusi kokoillan elokuvaa. Tuotantojen pitkä väli ei johtunut aina Tatin varaamasta miettimisajasta, vaan usein rahoituksen vaikeudesta. Omintakeinen koomikko-ohjaaja ei ollut tuottajien mieliin. Mutta kaikki Tatin kuusi elokuvaa ovat merkittäviä - tässä mainittujen lisäksi ensimmäinen varsinainen ohjaustyö Lystikäs kirjeenvaihtaja (1948), rakastettu Riemuloma Rivieralla (1952), matkan kuvaus Trafic (1971) ja jäähyväistyö Parade (1974), joka tehtiin tv-tuotantona.
Jacques Tatin luoma koominen hahmo Mr. Hulot on jokamiehen vastakohta. Hän on pitkä, omituisesti elehtivä ja liikkuva, hiukan tumpelo mies, joka vierastaa kulutusyhteiskuntaa ja moderneja innovaatioita. Hän on kuitenkin kiinnostunut tuosta EU-maailmasta, teknisestä kehityksestä ja olosuhteista kaupungeissa, joissa aletaan vieraantua perustunteista ja luonnosta.
Modernismin kohtaaminen on Tatin elokuvien johtoteema. Yhä kylmäkiskoisemmassa maailmassa Mr. Hulot todistaa ihmislämpönsä ja humanisminsa - yleensä ilman sanan sanaa. Kommunikaatio on eleitä tai täydellistä mykkyyttä. Ihmeellistä kyllä hiljaisuus ja mykkyys kertovat enemmän maailmasta ja ihmisestä kuin tykittävä dialogi.
============================================================

Eastmancolor-komedia Enoni on toista maata on suosikkini, koska siinä tuo moderni ja yhä teknistyvä maailma on ensimmäisen kerran Jacques Tatin tarkassa pohdinnassa. Vieläkin mielessä uinuvat viidenkymmenen vuoden takaiset muistikuvat raikkaista väreistä ja aurinkoisesta kohtauksesta, jossa laitakaupungin vanhassa talossa asuva Mr. Hulot avaa ullakkohuoneistonsa ikkunan. Mr. Hulot katsoo onnellisena päivään, uskoo ihmisyyteen, uskoo luonnolliseen ja ekologiseen elämäntapaan.
Perinteitä kannattava eno saa huomata, miten Arpelien moderni perhe on rakennuttanut talon, jossa kaikki on uutta ja ihmeellistä. Komedian lataus syntyy ristiriidoista ja vastakkainasetteluista. Kun silloin ihastelin Tatin nerokkaita gageja ja kaupunkikuvien ultramodernia henkeä, niin vähän myöhemmin sain lukea, että Enoni on toista maata on ranskalaisittain aivan kuin Chaplinin Nykyaika ja Buster Keatonin 1920-luvun mykkäkomediat.
Jacques Tati oli Robert Bressonin, Jean Beckerin ja Jean-Pierre Melvillen ohella sodanjälkeisen ranskalaisen elokuvan oman tien kulkijoita. Sellaisia ohjaajia tapaa nykyisin enää harvoin. Siksi punnitsee mielessään Tatin Kino-Filmin toimistossa lausumaa ajatusta: "Komediani heijastaa aikaa, joka juoksee ja yhteiskuntaa, joka kehittyy kehittymistään, mutta onko kehitys liian nopeaa, sen vain Monsieur Hulot pystyy näkemään sisimmässään."
Kysyttäessä Tati perusteli tapaansa käyttää pitkiä kuvia. Riemuloma Rivieralla - komediaan sisältyy vain nelisensataa kuvaa ja rytmi on hidasta. Enoni on toista maata -elokuvan estetiikkana on tietoisesti rakennettu hitaus, joka kuvastaa ikävystymistä nykymenoon. Silti se on Tatin kaikkein riemukkain ja aurinkoisin elokuva.