Valkokangas hiljenee - Menetetty maa jää

Kotimaisten ensi-iltojen loputtua myös ulkomaisten tarjonta on selvästi hiipumassa. Muistan jo vuosien takaa, että mitä enemmän aurinko alkoi kohota taivaalla, sitä vähemmän elokuvateattereiden kassoilla kuhisi väkeä.
Pahin aika taisi olla vapunseutu, siitä alkanut toukokuu ja kesäkuu, vielä heinäkuukin. Valkokangassesonki hypähti ryminällä käyntiin vasta elokuussa, kun Ere Kokkosen eilen (10.4.2008) TV2:n Manikkapaikassa neroksi kehuma Spede Pasanen toi hätäisesti kyhätyn Uuno Turhapuro -komediansa ensi-iltaan.
Niin Erehän niitä ohjasi.
===============================================

Kevään ulkomaisista ensi-illoista kannattaa nostaa esille yksi yli muiden. Se on Ethan ja Joel Coenin Menetetty maa, uskomattoman kaunis, viiltävän pessimistinen ja poliittisesti epäkorrekti indie-elokuva Menetetty maa. Sitä kannattaa katsoa myös vasten USA:ssa parhaillaan käytäviä esivaaleja.
Meidän rakastama ja vihaama Amerikka on kriisissä, ei vain menossa taantumaan, vaan myös eräänlaisessa ihmisyyskriisissä. Ja sukupolvisuuttumuksessa maa on myös, niin kuin pian Suomessakin. Siksi Coen-veljesten elokuvan alkoperäinen nimi No Country for Old Men olisi pitänyt kääntää sellaisenaan myös suomalaiseksi nimeksi.
Menetetty maa on mustaa huumoria tihkuva ja väkivaltainen elokuva - väkivalta vedetään yhteyksiinsä - 1980-luvun Texasista. Se on oikukkaasti sisäistyvä kuvaus kolmesta miehestä, jotka löytävät metsästysretkellä ruumiita ja rahaa. Kuolleet ovat huumekauppiaita. Metsästäjät nappaavat rahat käsiinsä ja saavat pian peräänsä sheriffin (Tommy Lee Jones) ja ammattitappajan (Javier Bardem).
Maisemissa viipyvä, äärimmäisen nöyrä Menetetty maa kuvastaa Amerikan muutoksen: perinteet on liattu, kunnollisen elämän arvoista ei ole paljoakaan jäljellä. Siksi täydellisen vakavan Tommy Lee Jonesin sheriffin on vaikea enää toimia tällaisessa maassa.
=================================================

Coen-veljekset?
Usein sanotaan, että veljekset kuin ilvekset, mutta Coenit kuten 1980-luvulla Italian elokuvan Taviani-veljekset todistavat toista. Voivat verenperillisetkin tehdä elokuvaa kaikessa sopusoinnussa - siis yhdessä. Työnjakoa voi suunnitella, että toinen on enemmän kirjoittaja tai tuottaja, toinen se ohjaaja.
Näimme Paolo ja Vittorio Tavianeilta aikanaan viimeisiä suuria italialaisia elokuvia kuten Niitty, Isäni, herrani ja Tähtikirkas yö. Amerikan Coen-veljekset Joel ja Ethan (s. 1954 ja 1957) ovat ennen Menetettyä maata juhlistaneet kinokokemuksiamme sellaisilla persoonallisilla ja valtavirrasta poikkeavilla elokuvilla kuin Blood Simple, Arizona Baby, Barton Fink. Miller´s Crossing, Fargo ja Voi veljet, missä lienet.

================================================

Ajankohtainen kommentti:

Yleä pitää kiittääkin. Ennen lopulliseen digiaikaan siirtymistä digisovittimen radiopuolelta, numero kolmosesta (3) kuului Ylen klassinen. Silloin musiikki valui sellaisenaan aamusta iltaan ja illasta aamuun.
Kun siirryttiin lopulliseen digiaikaan radiopuolen Ylen klassinen muuttui. Ehkä siitä syystä, että se alkoi kuulua myös Ylen netissä, johon julkisen palvelun yhtiössä panostetaan nykyisin isolla volyymilla.
Nyt Ylen klassisessa on selostaja ja soitettavat kappaleet esitellään lyhyesti. Musiikkitietouden kannalta muutos on todella hyvä. Kiitos.
===============================================

Äskettäin Ruotsista kerrottiin, että SVT eli Ruotsin radio vähentää työvoimaa viidelläsadalla hengellä (500).Vihdoinkin tapahtui sama, mikä muutama vuosi sitten tapahtui Euroopan kahdessa muussa vahvassa julkisen palvelun mediayhtiössä - Britannian BBC:ssä ja Suomen Yle:ssä.
SVT on aina turvannut työpaikat. SVT on aina halunnut itse tuottaa esimerkiksi Draama-toimituksensa kautta tv-sarjat. Samalla tavalla kuin BBC:ssä Ruotsin yleisradioyhtiön draamatuotanto on ollut laadukasta ja korkeatasoista. Muistetaanpa vaikka vasta esitetty tv-sarja nuoresta August Strindbergistä.
Britannian BBC on antanut sekin jo vuosia alihankkijoiden tuottaa sarjoja, mutta vielä siellä toimii oma alueellinen tuotanto kuten BBC Bristol.
Suomen Yle:ssä esimerkiksi perinteisen ja omaleimaisen TV2:n eli Tampereen Tohlopin draamatuotanto on ajettu alas. Karjalan kunnailla -tapaisia draamasarjoja vielä tuotetaan, mutta nekin ovat alihankkijoiden tekemiä.
Yle:n TV1:n draamatuotanto lienee loppunut - typeräksi muuttunutta Kotikatua lukuun ottamatta. TV1:n kaikki ohjelmat alkavat olla alihankkijoiden tuottamia. Otetaan esimerkiksi perjantai-illan Kuudes aisti: sitä juontaa Yle-Urheilun toimittaja Tapio Suominen. Miksi?
Tämän täysin heppoisen Kuudennen aistin - tyyliin me tiedämme, mitä kansa tietää - tuottaa Yle:n nykyinen suosikki Broadcasters (myös Uutisvuodon takana).
Kuudes aisti on sellainen floppi, että Ylellä ei pitäisi olla varaa laittaa ruutuun sellaista ohjelmaa prime timessä. Voi tietysti kuvitella, miten Broadcastersin pomot Saku Tuominen ja Juha Tynkkynen saapuvat ohjelman alkaessa perjantai-iltana toimistolle. Sitten alkaa röhönauru: Saimme taas huijattua Yle:ä.
Vahinko, että katsoja ei naura yhtään ruudun ääressä.