perjantaina, maaliskuuta 28, 2008

Uusia kinoja pääkaupunkiseudulle



Kotimaiset ensi-illat ovat päättyneet tältä kaudelta. Asiaan voi palata seuraavan kerran elokuussa, kun Kaisa Ratsimon uusi elokuva Myrsky tulee ensi-iltaan. Se on tarina pienestä tytöstä ja isosta koirasta, jonka suomalaisisä löytää itäberliiniläiseltä torilta muurin murtuessa vuonna 1989.
Syksyn ehkä kiinnostavin kotimainen uutuusleokuva on syyskuussa ensi-iltansa saava Käsky. Ohjaajana on lahjakas Aku Louhimies, jonka Pahan maan äskeinen tv-esitys raatelee vieläkin mieltä. Elokuva kesti siis hyvin toisen katsomisen vavisuttavan teatterikokemuksen jälkeen.
Syksyn muita mielenkiintoisia ensi-iltaelokuvia lienee Putoavia enkeleitä, Heikki Kujanpään ohjaama ja Heikki Huttu-Hiltusen kirjoittama kertomus Helenasta, kahden kuuluisan kirjailijan, Aila Meriluodon ja Lauri Viidan tyttärestä. Aikaisemmin saman Huttu-Hiltusen sama jännittävä taiteilijakuvaus on nähty teatterissa.
=============================================================
Meidän sukupolvemme kasvoi elokuvaan elokuvateattereissa ja elokuvakerhoissa. Lukiolaisena meillä Kajaanissa ei ollut vielä edes televisiota. Se saapui vasta 1963, vaikka Helsingissä oli katsottu uutta välinettä jo kuutisen vuotta.
Saapui se televisio muuten sellaisella rytinällä, että kaupungin kolmen elokuvateatterin kävijämäärät romahtivat täydellisesti. Niiden omistaja teki itsemurhan.
Nyt 2000-luvulla pienet teatterit ja pienyrittäjät ovat hävinneet melkein kokonaan elokuva-alalta.Maahantuonti on kansainvälisten ketjujen hallussa. Rautakirjaan kuuluva Finnkino hoitaa 90 % pääkaupunkiseudun teattereista. Sillä on siis käytännössä monopoli. Paradoksaalisesti vain kotimainen elokuvatuotanto on jakautunut pienten tuotantoyhtiöiden käsiin.
===========================================================
Parhaillaan pääkaupunkiseudun kehäteiden ostokeskuksiin suunnitellaan jättimäisiä elokuvateattereita ( http://www.lepuski.fi/leppavaara/leffateatteri_evata.html ). Idea on lainattu Yhdysvalloista, jossa ostokeskuksista on tullut perheen elämäntapapuistoja ja ostoparatiiseja. Harvoin on muistutettu, että nuo ostokeskukset ovat mahtavia energiankuluttajia.
Meillä uskotaan, että ostokeskusten uudet valtavat elokuvasalit houkuttelevat katsojia, jotka tulevat ostoksille autoilla. Saa nähdä, livahtavatko he ostoskassit kädessä elokuvateatteriin katsomaan menestysfilmiä, joka on ostettavissa dvd:nä puolen vuoden kuluttua.
Että nämä mahdolliset uudet ostokeskuskinot menestysivät elokuvissakäyntiin pitäisi tulla radikaali muutos. Sillä nykyisin 15-24 vuotiaat nuoret ovat valkokankaan suurkäyttäjiä. Tämä nuoriso halajaa matkustaa lähiöistäkin leffaan Helsingin ydinkeskustaan. Nuorten elokuvainnosta on tutkimustietoa, mutta jokainen huomaa asian, kun käyskentelee vaikkapa Helsingin monisalillisen Tennispalatsin pääkäytävällä.
===========================================================
Kuusikymmenluvulla elokuvakerhoissa filmisivistyksen hankkinut sukupolvi ei ole käynyt vuosiin kinoissa. Ensin perheen perustaminen esti käynnit, sitten totuttiin television hyvään elokuvatarjontaan ja nyt ostetaan mieluisia elokuvasuosikkeja dvd-versioina. Dvd-elokuvia on tarjolla niin laadun kuin klassikoiden arvostajille.
Suuri osa tämän ikäluokan elokuvahulluista on pian eläkeiässä, joten sillä olisi mahdollisuus heittäytyä uudelleen valkokankaan lumoon. Mutta pystyykö Finnkino tarjoamaan saleissaan keskustassa tai tulevissa ostoskinoissa sellaisia laatuelokuvia, jotka kiinnostavat kuusikymmenluvun filmihulluja. Epäilen.
================================================
Ajankohtainen kommentti
Keskiviikkoiltana maksullinen Canal plus osoitti jälleen korkean osaamistason tv-pelien välittäjänä. Katsoimme pojan luona Bulgaria-Suomi -ystävyysottelun, jota Jari Litmanen hallitsi mielin määrin ensimmäisellä puoliajalla - hän pelasi vain 45 minuuttia. Teki maalinkin, antoi monta loistavaa vapauttavaa syöttöä, johti ja rauhoitti Suomen peliä.
Torstaiaamuna luin otteluselostukset, niin HS:sta kuin IS:sta. Aloin epäillä, tarvitaanko meillä enää toimittajia. Selostukset oli lainattu lehtiin Suomen Palloliiton nettisivulta.
Yhä enemmän printtilehdestä saa lukea jalkapallouutisia, jotka on julkaistu aikaisemmin Palloliiton tai Veikkausliigan nettisivuilla. Kuitenkin me innokkaat Suomi-futiksen kannattajat käymme jo yöllä lukemassa vaikkapa Palloliiton sivut, joten meitä alkaa naurattaa, kun joudumme lukemaan saman tekstin aamulla lehdestä.
============================================== =============
Mitä me aamulla postiluukusta tipahtavaan printtilehteen jo lapsesta tottuneet kaipaamme: Futistoimittajien aktiivia työtä, soittoja vaikka pelin jälkeen Sofiaan tai missä peli nyt pelattiin, tuoreita kommentteja pelaajilta ja myöhemmin syvähaastatteluja.
Pari vuotta Suomen päävalmentajana viihtyneestä Roy Hodgsonista en muista lukeneeni yhtään isoa juttua sanomalehdestä. Varmasti haastatteluista olisi ollut helppo sopia, koska kuningasjalkapallon englantilaisen herrasmiesvalmentajan saattoi tavata mediakatsomossa esimerkiksi Hongan otteluissa. Eri asia, jos Hodgson ei ole suostunut haastatteluihin.
================================================================
Onko nettiaikana toimittajankin työ käynyt liian helpoksi. Ei vaivauduta kentälle, pois pöydän ja tietokoneen äärestä. Riittääkö kun tulee tv-pelin katsottuaan toimitukseen ja alkaa tutkia nettisivuja.
Meille korostettiin kursseilla jo 1980-luvun alussa, että toimittajan pitää mennä ulos, suoraan todellisuuteen. Jutut kirjoitetaan sitten toimituksessa, jossa voi nopeissa tilanteissa käyttää puhelinta - nykyisin sähköpostia.
================================================================
Formulasta ja lätkästä näkyy lehdissä sivukaupalla erilaisia juttuja, niin varikolta kuin kaukalon laidalta, jopa teennäisiä poseerauskuvia formulakuskin kotioloista.
Ylelläkin lätkä ja formula ovat Urheiluruudun jatkuvaa paisuteltua antia, vaikka yhtiö ei näytä pelejä kanavillaan. Jalkapalloilijasta Urheiluruutu tuntenee vain David Beckmanin, jonka keskiviikkoista maaottelua kyllä kommentoitiin ohjelmassa torstai-iltana, mutta Suomen Jari Litmasen kolmaskymmenes maaottelumaali unohdettiin täysin.

Ei kommentteja: