Suomipunkin menneisyys ja nykyisyys

Turkulainen ohjaaja ja tuottaja Jouko Aaltonen (s. 1956) valmistui Taideteollisen korkeakoulun elokuva- ja tv-työn linjalta. Silloin elettiin 1980-luvun puoliväliä. Aaltonen herätti dokumenttiohjaajana huomiota 1990-luvulla hienolla Taigan kansalaisia-trilogiallaan. Illume-yhtiön kautta Aaltonen on tuottanut lukuisia merkittäviä kotimaisia dokumentteja - kuten 1999 Kiti Luostarisen kehutun Se oikea -elokuvan.

================================================
Kotimaisia dokumenttifilmejä ei esitetä joka kuukausi, ei edes joka vuosi elokuvateattereissa. Näin tapahtui kuitenkin kolmisen vuotta sitten, kun Jouko Aaltosen suurenmoinen Kenen joukoissa seisot levittäytyi valkokankaalle. Elokuvassa palattiin 1970-luvun poliittisen laululiikkeen päiviin. Oivaltavasti tästä päivästä katsoen, sillä Aaltonen oli valinnut laululiikkeen pioneereja kertomaan kameran eteen. Yhtä katkeraa henkilöä lukuun ottamatta 1970-luvun laululiikkeen edustajat näyttivät keksi-ikäisinä tyytyväisiltä ja olivat työn syrjässä kiinni. ====================================================
Jouko Aaltosen uusin dokumenttielokuva Punk - tauti joka ei tapa keskittyy suomalaisen punkin olemukseen, menneeseen ja nykyiseen. "Pääjehuna" kulkee punkveteraaniksi kutsuttu Pelle Miljoona, 1970-luvun lopun rävisyttävä muusikko, jonka anarkistiset kappaleet kimposivat suoraan suomalaisen yhteiskunnan todellisuudesta. ====================================================
Kenen joukoissa seisot oli vetävä dokumenttielokuva. Se oli 1970-luvun laululiikeen muiston nostalginen elvyttäjä. Se puhutteli elähdyttävästi myös sellaisia katsojia, jotka eivät kuuluneet laululiikkeeseen tai taistolaisporukkaan. Punk - tauti joka ei tapa on dokumenttielokuvana samaa erinomaista Aaltosta. Oma suhteeni suomipunkiin on vähäinen. Siksi elokuva toimii myös erinomaisen musiikin historiallisena oppituntina. Myös tärkeänä puheenvuorona yhteiskunnallisten vastalauseiden esittäjien ilmoista ja suruista. Niin, ja Jouko Aaltosen elokuvan mukaan suomipunk vaikuttaa edelleen vahvasti musiikkikentässämme. Eivätkä anarkistiset sivallukset ole vielä kuolleet.

==========================================

Ajankohtainen kommentti

Olen seurannut vuosia lauantaina klo 17 jälkeen Ylen teksti-tv:n numero 260-263:aa. Kysymys on sivustoista, joissa seurataan reaaliaikaisesti Englannin valioliigan otteluja. Uskon, että tuhannet muutkin suomalaiset jännittävät teksti-tv:n seurassa otteluja, koska numerot 260-263 ovat olleet vakioveikkaajille minuutista minuuttiin kehittyvä tiedon lähde. Nykyisin sivut 260-263 eivät enää tarjoa samaa luotettavaa, minuutti minuutilta etenevää palvelua kuin ennen. Ei tiedä enää, onko esimerkiksi suomalaisista pelaajistamme: Sami Hyypiä, Teemu Tainio tai Mikael Forssell kokoonpanossa. Olen kuullut, että teksti-tv:n palvelu on siirretty automaattiseksi. Ennen toimittajan silmät seurasivat ulkomaisista lähteistä otteluiden kehitystä. Onko toimittajat poistettu kokonaan palvelusta? ================================================
Sivusto oli viime lauantaina virheellinen (15.3.2008). Tiesin, että kutkuttava Fulham-Everton ottelu pelattaisiin sunnuntaina, koska olin valmistautunut lähtemään katsomaan sitä Canalilta. Kyseinen sunnuntaina pelattava ottelu oli kuitenkin Yle:llä jo lauantain otteluseurannassa. Samoin Wigan-Bolton ja Birmingham-Newcastle ottelut, joita ei pelattu lauantaina. Kaikissa näissä otteluissa jännitettiin suomalaisten Valioliigapelaajien kohtaloa, sillä voihan keväällä olla edessä tilanne, jossa "meidän Fulham" ja "meidän Bolton" voivat pudota Derbyn ohella sarjaporrasta alemmaksi. Tai Mikael Forssellin edustama Birmingham. Pyydänkin tarkkuutta palveluun tai futista rakastavaa toimittajaa töihin Yle:n teksti-tv:n toimitukseen.