Seitsemän ihmisen elämät nivotaan yhteen kurjuuden ja kuoleman ympärille. Tekijänä on Paul Thomas Anderson, tuloksena muuan viime vuosikymmenen parhaita, älykkäimpiä amerikkalaisia elokuvia. Eikä lopputulos ole yllätys, sillä kalifornialainen ohjaaja Anderson (s. 1970) herätti laaja arvostusta edellisellä elokuvallaan Boogie Nights, joka luotasi kriittisen näkökulman 1970-luvun amerikkalaiseen pornoteollisuuteen.
Magnolia sai ensi-iltansa meillä millenniumin keväänä, 23.4. 2000. Tajusimme nähneemme edellisen vuosikymmenen parhaisiin kuuluvan amerikkalaisen elokuvan, jonka tarkastelutapa on mosaiikkimainen.
Paul Thomas Anderson käyttää virtuoosimaisesti steadicam-otoksia. Hän sitoo henkilöt lähes dokumentaarisesti tapahtumiin ja tilanteisiin. Siinä mielessä muuten aivan omintakeinen Anderson muistuttaa Robert Altmania, että heillä molemmilla tapahtumat ovat koko ajan moninaisessa liikkeessä ja henkilöitä riittää. Molemmat ohjaajat pystyvät kommentoimaan luontevasti henkilöiden välisiä vaikeitakin suhteita.
Magnoliaa on luonnehdittu mystiseksi, kolmen tunnin elokuvarunoksi vanhemmista ja heidän lapsistaan, vieraantumisesta ja menneisyyden salatuista muistoista. Elämän universumia Anderson tässä jäsentää jonkinlaiseen järjestykseen. Tapahtumapaikka on Kalifornian San Fernandon laakso. Tom Cruisen lisäksi elokuvassa näyttelevät muun muassa Julianne Moore, William H. Macy, John C. Rielly, Jason Robards, Melora Walters, Philip Baker Hall ja Melinda Dillon.
===============================================================================
Paul Thomas Anderson (s. 1970) ohjasi ensimmäisen elokuvansa Hard Eight vuonna 1996. Sitä seurasi todellinen läpimurto Boogie Nights (1997), joka tapahtui sekin San Fernandon laaksossa. Magnolian ilmestyttyä useat kriitikot ylistivät Andersonia uutena jännittävänä ohjaajakykynä. Amerikkalaisista nykyohjajista kirjoittanut eteläkalifornilainen kriitikko Andrew Syder piti Andersonin kolmea ohjaustyötä äärimmäisen hallittuina visioina ja yllättävän kypsinä teemoituksina perheestä, yksinäisyydestä ja menneisyyden haamuista.
Hard Eight tapahtuu Renon kasinossa ja sen ympärillä. Naivi uhkapeluri John (Joh C. Reilly) joutuu ovelan veteraanin (Phillip Baker Hall) suojaan. Anderson tarkastelee elokuvassaan hyvyyden ja auttamisen teemaa kovassa uhkapelin maailmassa.
Boogie Nights tehtiin isolla rahalla ja koneistolla. Paul Thomas Andersonin omat visiot eivät halvaantuneet tuotannon pyöriin. Elokuvassa kuvataan 1970- ja 1980-lukujen "pornoperheitä". Esikuvana on John C. Holmesin nousu ja tuho pornobisneksessä. Anderson on ottanut useita repliikkejä suoraan Holmesilta. Jollakin taianomaisella tavalla Anderson on yhdistänyt draamaa ja musikaalia. Hedonismia sivuuavan elokuvan olennainen ominasipiirre on discomusiikki, jonka melankoliasta vastaa Michael Penn.
Monet kriitikot ovat verranneet Paul Thomas Andersonia Martin Scorseseen, Jonathan Demmeen ja aiemmin mainittuun Robert Altmaniin. Steady-kameran käyttö viittaa Scorsesen Goodfellasiin/Mafiaveljiin (1990) ja henkilögalleria syvällisine luonnekuvineen Altmanin monitapahtumaisiin elokuviin, kuten Short Cutsiin - Oikopolkuihin. Andersonin elokuvissa henkilöt eivät ole lopussa sitä, miltä he näyttävät alussa, ja tämä muutosprosessien työstäminen on ollut myös lähellä Jonathan Demmen tapaa kehitellä elokuvaa.
Paul Thomas Anderson tuo Magnoliaan paljon samantyyppisiä henkilöitä Hard Eightista ja Boogie Nightista. He ikään kuin syntyy uudelleeen, tiivistää asioita ja kehittää teemojaan San Fernandon laakson mystisissä tapahtumakudoksissa. Lähes maaninen, neuroottinen Tom Cruise on yllättävän hyvä selfmademan -guruna, joka opettaa miehiä viettelemään ja tuhoamaan. Hän on nykyajan Mefistoteles uutta suuntaa, uutta pelastusta kärkkyvien faustien edessä.
Paul Thomas Anderson fokusoi monikerroksisen tarinan vanhempien ja lasten ympärille. Jälleen on kysymys muutoksesta ja taantumisesta, kohtalosta ja sen uhmaamisesta. Menneisyys on läsnä nykyisyydessä. Israelilaisten lähtöä Egyptistä käsittelevän Toiseen Mooseksen kirjaaan sisältyvä Exodus 8.2. on ohjaajan raamatullisten vertausten lähde.
===============================================================================
Jopa ranskalaiseen Jean Renoiriin ja itävaltalaiseeen Max Max Ophülsiin verrattu Paul Thomas Anderson (s. 1970) ohjaa säästeliäästi.Vuonna 2007 Anderson hätkähdytti yhteiskunnalisella elokuvallaan Öljyä!, omakustannesuomennos 1951- , joka perustuu kuuluisan amerikkalaisen työläiskirjailijan Sinclair Lewisin (1878-1968) romaaniin "There Will Be Blood". Elokuvasovituksen pääosassa ovat Daniel Day-Lewis ja Paul Dano.
Mainittakoon, että Yhdysvaltojen matkalla ollut Sergei Eisensteinin piti olla Theorore Dreisen "Amerikkalaisen murhenäytelmän" ohjaaja, mutta Paramount luopui projektista. (George Stevens toteutti sen 1951 häikäisevänä romanttisena tragediana Paikka auringossa). Onneksi Eisensteinin Uuden maailman -matka ei jäänyt aivan laihaksi, sillä Upton Sinclair järjesteli rahoituksen venäläisohjaajan luihin ja ytimiin käyvälle Meksiko-kronikalle Que Viva Mexixo! (1932).
Paul Thomas Andersonin Öljyä! nähtiin meillä helmikuussa 2008 Maximissa, mutta se jäi vähähkölle huomiolle. Andersonin tuorein elokuva The Master (2012) on tulossa vuodenvaihteen jälkeen Suomeen. Joaquin Phoenixin, Philip Seymour Hoffmanin ja Amy Adamsin näyttelemä elokuva on ennakkotietojen mukaan väkevä kuvaus toisen maailmansodan veteraanin paluusta kotiin ja joutumisesta "mestarin" kyseenalaisen oppirakennelman manipuloimaksi. Viittaukset ulottuvat niin John Steinbeckiin kuin scientologi L. Ron Hubbardiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti