
Muistatte varmasti 1990-luvun alun parhaisiin kuuluneen brittisarjan Pimeyden ytimessä. Troy Kennedy Martinin kirjoittama ja Martin Campbellin ohjaama sarja valmistui 1985. Se nostatti meilläkin hiukset pystyyn kotikatsomoissa. Sarjassa isää ja poliisia esittänyt, nyt edesmennyt Bob Peck kohosi hetkeksi television kulttihahmoksi.
Mainittaakoon kuriositeettina, että Veikko Aaltonen sai Peckin pääosaan vuoden 1995 kansainväliseen elokuvaansa Merisairas. Se kertoi myrkkylastissa seilaavasta laivasta, jota ei haluta mihinkään satamaan. Tärkeästä teemasta syntyi epäonnistunut, muotopuoli elokuva, joka oli mestarillisen Isä meidän -tragedian jälkeen todellinen pettymys Aaltosen ohjaajan uralla.
Martin Campbell on ohjannut Pimeyden ytimessä -sarjasta ison luokan Hollywood-elokuvan. Bob Peckin roolin vetää suosittu Mel Gibson. Valinta on onnistunut. Gibson tulkitsee sydän karrella bostonilaista poliisi-isä Tom Cravenia, jonka ydinvoimainsinööriksi valmistunut Emma tytär (Bojana Novakovic) surmataan kotiovelle. Tapauksen taustalta paljastuvat salaisen laitoksen arvoitukselliset ydinkokeet, joita aktivistit ovat yrittäneet selvittää. Emma on ilmeisesti liittynyt aktivisteihin.
Pimeyden ytimessä on sujuva jännityselokuva, joka heittää varjon hallituksen salaisten toimien ylle. Ray Winstonen esittämä CIA:n operaatioita peittelevä hämärämies onkin elokuvan kiinnostavin henkilöhahmo. Rooli oli alunperin tarkoitettu Robert De Nirolle, mutta hän erosi projektista, koska ei ollut samaa mieltä ohjaaja Campbellin tarkoitusperistä.
Ikääntyvä, kasvoiltaan uurteinen Mel Gibson suoriutuu kunnialla epätoivoisen isän roolista. Poliisi-isällä ei ole enää mitään menetettävää etsiessään tyttärensä murhaajaa ja salaisten operaatioiden toimeenpanijoita. Siksi kai Martin Campbell on antanut itselleen luvan päättää kiinnostavan poliittisen trillerinsä hirvittävään väkivallan infernoon.
Ajankohtainen kommentti

20th Century Foxiin. Murdoch omistaa elokuvayhtiön, joka tuottaa nykyisin lähes pelkästään megaluokan elokuvia.
20th Century Fox perustettiin vuonna 1935. Yhtiö syntyi unkarilaissyntyisen William Foxin vanhasta firmasta ja uudesta Twentieth Century -yhtiöstä. Mykän elokuvan kaudella Foxin ohjaajiin kuuluivat mm. Frank Borzage ja Raoul Walsh. Valkokangasvamppi Theda Bara oli alkuaikojen Foxin isoin tähti. Muistettakoon, että Fox kutsui 1927 saksalaisen mestariohjaajan F.W. Murnaun toteuttamaan Sunrise-elokuvan, josta tuli ehdoton mestariteos ja mykänkauden päätösfilmejä. 1935 perustetun 20th Century Foxin pomoja olivat Joseph M. Schenk ja Darryl F. Zanuck.
Jälkimmäinen toimi yhtiön johdossa aina 1960-luvulle. Vuosikymmenen lopulla poika Richard siirtyi johtoon. Vuonna 1970 osakkeenomistajat kilpailivat yhtiöstä, ja Richardin isä Darryl palasi jälleen johtoon. Yhtiön tavaramerkki oli 1950-luvulla Cinemascope-elokuva, jolla kamppailtiin television kasvavaa valtaa vastaan. 1960-luvun alun mahdottoman kallis Kleopatra oli viedä firman konkurssiin. George Lucasin 1977 ohjaama Tähtien sota ja sitä seuranneet toisten ohjaamat trilogian kaksi muuta tieteisfilmiä olivat viime vuosien isoja Fox-menestyksiä.
====================================================================================================


Eastwoodin elokuva on johtamistaidon oppityö, ja tietenkin hyvä näyttö toimenpiteistä, joilla kahtia jakaantununut kansa voidaan saada puhaltamaan yhteen hiileen. Elokuva on demokratian ja tasa-arvon puoluspuhe, eikä se ole niin mahtipontinen tai ihannoiva ja suuria asioita sormella osoitteleva kuin kritiikeissä on haluttu väittää. Elokuva vetoaa kyllä tunteisiin ja puhuttelee urheiluhullua, mutta kyllä se pitäisi näyttää kaikilla johtamistaidon kursseilla. Niin, ja se pitäisi esittää urheilumaajoukkueissa toimiville johtajille, valmentajille ja kapteeneille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti