perjantaina, tammikuuta 09, 2009

Rööperi - rikos ei kannata * *






"Rikos on inhimillisen yritteliäisyyden vasenkätinen muoto", kuului John Hustonin Asfalttiviidakon (1950) motto. Tuossa myyttisessä rikoselokuvassa muuten Marilyn Monroe esiintyi pienessä sivuosassa. Tuo motto sopisi hyvin tuotteliaan Aleksi Mäkelän uuteen elokuvaan Rööperiin, joka avaa kangerrellen vuoden 2009 kotimaisen filmikauden.
Rööperi on rikoselokuva, matka laittomuuden ja marginaalin katveeseen Helsingin Punavuoren kaupunginosassa, Pursimiehenkadun, Wärtsilän entisen telakan ja Jätkäsaaren kuuluisaan miljööseen, jossa jonkinasteinen rikollisuus ja salakuljetus kukoisti aikanaan.
Aleksi Mäkelä (s. 1969) on viime aikoina ohjannut Reijo Mäen heikkojen dekkareiden pohjalta elokuvia - V2 - jäätynyt enkeli (2007) ja Vares - yksityisetsivä (2004). Näissä tekotaiteellisissa elokuvissa Mäkelä on tavoitellut 1940-luvun amerikkalaisen film noir -koulukunnan tapaa luoda kuvaa ja tunnelmaa.
Mäkelän aikaisempia ohjaustöitä olivat erinomainen Matti (2006), sekä epämääräiset Pahat pojat (2003) ja Lomalla (2000). Vaikuttaa siltä, että kaupallisesti suuntautunut ja etenkin tuotantoyhtiö Solar Filmsistä kodin löytänyt Mäkelä on viidentoista vuoden aikana (esikoisteos Romanovin kivet) hyppinyt aiheesta ja genrestä toiseen -1990-luvun elokuvista paras on edelleen pohjanmaan lakeuksien kapinalliskuvaus Häjyt (1999). Kannattaa myös muistaa, että Mäkelä on ohjannut tv-sarjojen jaksoja (mm. Kylmäverisesti sinun, Vintiöt).
================================================================
Rööperissä nähdään jälleen Aleksi Mäkelän elokuvien tuttuja näyttelijöitä - aina Samuli Edelmannista Juha Veijoseen ja Jasper Pääkköseen. Yllättävästi vanhemman polven kyvyistä mukaan on saatu ohjaaja Kalle Holmberg ja komedienne Pirkko Mannola. Heidän osuutensa jää tosin vähäiseksi. Samoin käy naispääosan vetävälle Pihla Viitalalle. Mäkelämäisesti koko elokuva on jätkäenergian varassa.
Elokuva taustaa Rööperin pojan Tom Sjöbergin tarinaan. Viimeksi katujen kasvatilla ja parannuksen tehneellä Sjöbergillä oli kulmilla erotiikkabaari. Sjögerg kirjoitti tarinansa kirjaksi yhdessä Harri Nykäsen kanssa. Nykänen muistetaan Raid-dekkarien kirjoittajana ja Helsingin Sanomien entisenä rikostoimittajana.
Rööperin kertojana toimii kaupunginosan oma poika, poliisi Koistinen (Juha Veijonen), joka ymmärtää niin vimmatusti konnia. Muita henkilöitä ovat Tomppa (Edelmann), Krisu (Peter Franzen) Mustalais-Kari (Kari Hietalahti). He ovat kovia pikkukonnia, joilla on hinku rikastumiseen. Se ei onnistu muuten kuin rikoksilla, sillä kukapa heistä kouluja kävisi tai itseään sivistäisi, jotta ammatin saisi. Viinan laiton myynti -lestinheitto - on ponnahduslauta. Myöhemmin tulevat huumeet ja porno. Elämä on turhan kovaa ja vain unelmilla on siivet.
==================================================================
Aleksi Mäkelä ei jää lohduttomuuteen, hän ei kuvaa John Hustonin tavoin elottomien esineiden hallitsemaa maailmaa, johon tuhoon tuomitut rikolliset sulautuvat. Mäkelä uskoo ihmisen pystyvän muutokseen - ainakin joidenkin elokuvan henkilöiden kohdalla. Tom Sjöbergin esikuva Tomppa on tällainen pelastuja, joka pahuudestaan huolimatta osaa suojella itseään muiden pikkukonnien harjoittamalta itsetuholta.
Hiukan epäuskottavalta Marko Leinon kirjoittama tarina vaikuttaa. Se kutistuu Pini Hellstedtin kuvaamiin ja Pirjo Rossin lavastamiin sisätilamiljöisiin. Elokuvan iso ongelma on autenttisuuden puute ja muutamat kömpelöt sivuroolit. Taloudellisista syistäkö ei ole pyrittykään mukailemaan osuvilla ulkokuvilla 1960- ja 1970-lukujen Punavuorta.
Ajoittain Aleksi Mäkelä ylidramatisoi ja karrikoi liikaa. Lähikuvilla peitetään ilmeisesti tarinan onttouksia. Toki Edelmann, Franzen ja Hietalahti tekevät upeaa näyttelijätyötä. Mutta riittääkö se johdattamaan elokuvaa kuiville - tavoiteltuun jean-pierremelvillimäiseen rikosalakuloon? Sitä paitsi: olisiko Edelmannin, Franzenin ja Hietalahden jo aika uudistua, muuttaa totuttua kaavaa.
Ajankohtainen kommentti
Kokoomuslainen puolustusministeri järjesti uudenvuoden vastaanoton. Militaristit ja heitä myötäilleet henkilöt pääsivät juhlimaan ministerin suosiollisella avustuksella. Edelleenkin olen sitä mieltä, että Puolustusvoimat opettaa nuoria miehiä tappamaan. Katsokaa, millä voimalla Israel moukaroi Gazan siviilejä. Ja Suomessa vihollinen tulee aina idästä. Minä olin saada maitojunakäskyn aikanaan Haminan RUK:ssa, kun kysyin taisteluharjoituksissa kapteenilta - "miksi vihollinen tulee aina idästä". En saanut, koska teoreettinen puoleni oli niin loistava.
Puolustusministerin kokkareilla pällisteli myös maailman huonoimpiin elokuvaohjaajiin lukeutuva Renny Harlin. Iltapäivälehti kertoi seuraavana päivänä, että Harlinin poika Luukas tulee esiintymään valmisteilla olevassa Mannerheim-elokuvassa.
Näin on siis valkoisen Suomen kenraalista kertovan elokuvan markkinointi pamautettu alkuun. Hävettää ajatella, että iltapäivälehdet ja naistenlehdet ovat täynnä Harlinia ja Mannerheimia seuraavat kaksi vuotta. Missään ei kuitenkaan sanota, että Harlin ohjasi Hollywoodissa lähes pelkkää roskaa ja jatko-osia. Ehkäpä puolustusministeri on tämän superväkivaltaroskan ystävä.
Vai mitä sanotte Renny Harlinin urasta: Jäätävä polte (1985), Vankila (1988), Painajainen Elm Streetillä 4 - Unien valtias (1988), Die Hard 2 - vain kuolleen ruumiini yli (1990), Ford Fairlane - rokkidekkari (1990), Cliffhanger - kuilun partaalla (1993), Kurkunleikkaajan saari (1995), The Long Kiss Goodnight ( 1996), Deep Blue Sea (1999), Driven (2001), Mindhunters (2004), Manaaja: Alku (2004), The Covenant (2006), Cleaner (2007).
Varmaankin kaikki fantastisia mestariteoksia. Joten luotetaan myös Mannerheim-elokuvaan, sillä Hollywoodista tuleva koneisto hoitaa filmauksen. Ja tietokone-ekspertit auttavat taustoissa. Niin - suomalaisia elokuvatyöntekijöitä ei ole tietenkään palkattu päähommiin. Ehkä se on hyvä asia.

Ei kommentteja: